perjantai 30. huhtikuuta 2010

Ensimmäinen vappuni

Hauskaa lepakonkorvaista ja luunmakuista vappua kaikille ystävilleni! Vai mitähän ranskanbulldogit toivottavat toisilleen? Tämä on vasta ensimmäinen vappuni, joten en ole ihan varma... Päivä on ollut joka tapauksessa erittäin mukava. Isäntäväki leipoi munkkeja, joita minäkin sain maistaa. Olivat muuten tosi makoisia - suosittelen sokerin värjäämän kuononi kautta. Olisipa joka päivä vappu! Lounaani oli myöskin erityisen juhlallinen tänään. Emäntä oli ostanut kaupasta Cesar-merkkistä koiranmuonaa ja annos vei suorastaan kielen mennessään. Saisinkohan illallakin samaa herkkua vapun kunniaksi. Olen myös viime päivinä nautiskellut aitoa ydinluuta. Ytimen jyrsin aivan ensin pois, nyt on jäljellä vain kova luu, joka sekin on aika makoisaa. Onpa kirjoitukseni tänään muonapitoinen. Mutta asiasta toiseen. Kesäinen ilma on jatkunut koko tämän viikon. Ulkoilu on minusta aika rasittavaa noin kuumalla ilmalla. Onkohan koirille kehitetty mitään tuuletinsysteemejä? Sellainen hauska pantaan kiinnitettävä härveli voisi vähän viilentää. Tosin epäilen, että en antaisi sen olla rauhassa. Nyt alan katsoa emäntään vetoavasti ja toivon vielä pientä iltapalaa. Täytyy valmistautua, koska huomisaamu alkaa koirakoululla.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Ranskisherra Brysselin keväässä

Olenpa minä ollut kiireinen, kun en ole edes ehtinyt raportoida palanneeni ehjänä Belgiaan. Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan. Olen käynyt paluuni jälkeen jo kerran koirakoulussakin. Läksyksi tuli tällä kertaa hampaiden katselua ja tassujen nostoa. Emännän pitäisi siis yrittää työntää käpäläänsä suuhuni ja katsoa purukalustoani. Just joo...Toinen homma hänellä on nostella ja tarkastella tassujani monta kertaa päivässä. Kyllä ne edelleen siellä ovat olleet, vaikka niitä kuinka tarkastelisi. Tarkoitus on kai väsyttää minut, koska saatan hiukan ärhennellä, kun tassuihini tai hampaisiini kosketaan. Kukapa ei ärhentelisi - kyllä sitä aika intiimille alueelle mennään, kun aletaan hampaita tonkia. Ja kukapa ihminenkään siitä pitäisi, jos keskustelukumppani yhtäkkiä iskisi kätensä toisen jalkaan ja alkaisi tarkastella kengänpohjia tai varpaita. Mutta meidän koirien pitäisi sietää tuo kaikki ja vielä ilman irvistelyjä. Kyllä voi joskus olla kovaa tämä koiranelämä. Yleisesti ottaen kaikki on kuitenkin mukavaa. Emäntä uskalsi jo laittaa pari mattoakin lattialle sen kunniaksi, että minä täytin 8 kuukautta viime keskiviikkona. Meillä oli taas kakkua! Ja minäkin sain maistaa! Kaakku tosin näytti paremmalta kuin miltä maistui.
Olemme käyneet metsäretkillä moneen otteeseen. Lämpötila on ollut noin parisenkymmentä astetta, mikä alkaa olla minun mielestäni jo aika kuumaa. Minä alan puuskuttaa ja läähättää ja emäntä luulee minun kuolevan. No pieni lepo ja vesiannos antaa taas energiaa jatkaa. Emäntä on kuitenkin nyt tajunnut sen, että ranskisherraa on turha viedä kesäkuumalla lenkille - tai saattaa joutua kantamaan herran kotiin.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Rakastunut Ranskanbulldoggi

Olin pääsiäisen aikaan koiranäyttelyssä ja rakastuin siellä ensi kertaa. Tapasin aivan ihanan tyttökoiran. Hän oli samanvärinen, tosin minua vanhempi ranskanbulldogginarttu. Kiehnäsimme koko ajan toistemme kimpussa. Ah sitä ihanuutta! Muutenkin oli mahtavaa nähdä niin paljon hienoja ranskiksia samalla kertaa. Itse en vielä päässyt kehään - mutta kesällä tulen mukaan. Toivottavasti silloin tapaan uudestaan elämäni ensimmäisen ihastuksen :-) Muutenkin täällä Suomessa on mennyt tosi hyvin. Olen tavannut kotikulmillanikin koiria, jotka hampaiden näyttämisen sijasta leikkivät kanssani tai antavat edes tutustua. Kaupan pihalla tapasimme toisen ranskanbulldoggin pennun. Aloimme heti painia ja meillä oli tosi hauskaa. Eilen kävimme eläinlääkärin tarkastuksessa varmistamassa sen, että voin lentää takaisin Brysseliin. Lääkäri oli tosi viisas mies. Kehui minua ja sanoi, että juuri tuollainen ranskanbulldoggin pitää olla. Emäntä kysyi taas ruokinnasta. Lääkäri tiesi paljon erilaisista vaihtoehdoista, mutta vahvisti sen, että nykyinen ruokavalioni (kuivamuona lihalla tms höystettynä) on ihan ok. Pelkäsin vähän, ettei tämä vaan anna samaa vastausta kuin Brysselin tohtori... Minun mielestäni kuivamuonasta viis, ottaisin oikein mielelläni pelkkää lihaa, mutta suuren annoksen ihanaa suussa sulavaa lihaa saa kai vain unessa.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Ranskanjyrsijäbulldoggi

Minulle on täällä Suomessa keksitty aivan uusi rotu. En olekaan enää ranskanbulldoggi vaan ranskanjyrsijäbulldoggi! En ole ihan varma pitäisikö minun olla imarreltu vai loukkaantunut tuosta nimestä. Arvaan kyllä mistä ihmiset sen keksivät. Minulla on nimittäin koko ajan ollut aivan vastustamattoman suuri halu jyrsiä kaikkea mahdollista. Mummolassa olen maistellut jokaista tuolinjalkaa, vanhasta tv-tuolista karhensin sen muovisen säätönupin, yritin syödä kengät mummon jalasta ja sen lisäksi mutustelin mattoja. Omassa lomapaikassamme olen iskenyt hampaani lehtikoriin, porrasaskelmiin, pirttikalustoon, sohvapöytään - tässä ihan muutama esimerkki. Metsästä löysin ihan itse mukavan puukalikan ja olen myös viime aikoina jyrsinyt sitä. Siitä tosin lähtee inhottavia tikkuja, joita joudun joskus hiukan kakistelemaan suustani. Tarttuvat tuonne kurkkuun jostain syystä. Lomalla on kuitenkin ollut mukavaa, enkä oikeastaan paljoa piittaa siitä olenko ranskis vai jyrsijäranskis. Kumpikin käy, kunhan vaan saan viettää lomaa oman perheen kanssa.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Savon sydämessä

Täällä sitä nyt ollaan kotiutuneena toiseen kotiini Suomen Savossa. Minulla on täällä tosi hauskaa. Olen päässyt metsään juoksemaan vapaana (emäntä ei halua, että kerron missä juoksimme...) Oli aivan ihanaa, koska yleensä pääsen vapaaksi vain koirakoulussa. Olen myös saanut syödä paljon herkkuja. Minulle on ostettu siansaparoita ja ihana iso luu. Luu on niin iso ja ihana, että en edes raaski syödä sitä. Olen käynyt jäällä pilkillä pari päivää sitten, mutta kalan kalaa ei tullut. Ehkä kalat pelkäsivät minua. Lunta on paljon ja se on märkää. Jossain lumi kantaa ja siinä on kiva tassutella. Toisessa kohti taas saatan upota lumeen olkapäitäni myöten, ja se ei ole kivaa. On tosi vaikea päästä ylös. Olen leikkinyt ison lumikasan päällä isäntäni kanssa. Naapureilla on paljon koiria, mutta ne ovat kumman äreitä. Haukkuvat ja näyttävät minulle hampaitaan. Komeat hammaskalustot näyttää kaikilla lähiseudun koirilla olevan. Olen kuitenkin hieman hämmästynyt tälläisesta vastaanotosta. Minä nimittäin luulin, että saisin täällä paljon uusia koirakavereita. Mutta niin luuli emäntäkin pääsevänsä hiihtämään - että tasoissa taidetaan olla.