Synttärisankari Inffe

Minä saavutin sunnuntaina 21.8.kahden vuoden korkean iän. Kyllä nyt tuntuu niin aikuiselta, että oksat pois. Emäntä puhui jotain pahimmasta murrosiästä, koska ihmisen iässä olisin 14-vuotias. Synttäriä juhlistettiin taas kuten viimekin vuonna käymällä koiranäyttelyssä. Ehkä parempiakin synttärinviettotapoja saattaisi löytyä, mutta minkäs voit kun emäntä ilmoittaa minut aina näyttelyyn juuri silloin. Tällä kertaa olimme Heinolassa kanadalaisen tuomarin arvioitavana. Ei taas ollut herra tuomarilla oikein hanskassa tuo koirien hampaiden katsominen. Minun piti oikein murista hänelle, niin huonosti hän minua otti kuonosta kiinni. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut ruskeaa nauhaa. Olisi ehkä pitänyt murista vielä enemmän ja tehostaa tyytymättömyyttäni vaikkapa pienellä leikkisällä puraisulla. Olispa ukko oppinut olemaan... Murinastani huolimatta hän arvioi minut erittäin hyväksi. Edellisenä päivänä olin saanut erinomaisen Kouvolassa. Niin sitä vaan päivässä koiranpoika muuttuu - en kyllä itse ymmärrä mitä minulle päivässä voi tapahtua! Seuraavassa vähän Kouvolan mallia siitä, miten koiran hampaat katsotaan ilman murinoita:

Kun kotiuduimme Heinolasta, emäntä pisti pirskeet pystyyn. Minulle tehtiin kakku ja kutsuttiin oikein vieraitakin. Tosin koiravieraita ei ollut yhtään. Kakku oli herkullista. Sain lahjojakin monta kappaletta. Oli muuten aika mukava päivä eikä se näyttelykään huonompi paikka ollut. Sieltä minulle ostettiin niitä lahjoja. Siellä oli muuten taas hurmaava nuori neiti, nimeltään Hilma. Ai, että ihastuin häneen. Muitakin kiinnostuneita oli, mutta varasin Hilman heti itselleni ja karkotin muut ihailijat tiehensä. En tiedä milloin näemme seuraavan kerran. Emme kuulema ole menossa näyttelyihin enää tämän Suomi-loman aikana.

Särkänniemeen, Särkänniemeen...

Lomaterveiset kiireiseltä bulldoggiherralta! Olen nautiskellut olostani pääasiassa Savonmaalla, mutta viikonloppuna pääsin minäkin reissuun. Isäntäväki on käynyt kyllä kulkemassa jossain päin Suomea ilman minua. Nyt oli kuitenkin kyseessä A-luokan matka, koska minä pääsin mukaan. Lähdimme kotoa lauantai-iltana saunan ja suihkun jälkeen. Kastuin taas ihan likomäräksi, koska muka tarvitsin pesua. Olen täysin eri mieltä, mutta eipä kukaan välittänyt minun mielipiteestäni yhtään mitään. Pistettiin vaan suihkuun ja shampoot turkkiin. Silmiinkin meni sitä kamalaa mönjää. Kaikki tämä koiranäyttelyn takia. Joka tapauksessa pesukidutuksen jälkeen koko poppoomme lastautui autoon ja alkoi matka kohti Aapiskukkoa. Siellä yövyimme hotellissa, jonne koiratkin olivat lisämaksusta tervetulleita. Ihan oli kelvollinen paikka ja voin suositella tätä paikkaa koirakavereilleni. Minulle ei kylläkään ollut varattu omaa sänkyä, vaan jouduin nukkumaan kotoa tuodun viltin päällä lattialla. Se oli pienoinen miinus. Koirien hintaan ei myöskään kuulunut aamupala. Emäntä ystävällisesti salakuljetti minulle pari nakkia aamupalaksi. Sunnuntaiaamuna melko aikaisin lähdimme kohti Valkeakoskea, jossa minulla oli näyttely. Selviydyin mielestäni oikein mallikkaasti ja tuomari osasi jopa katsoa hampaani. Taitava mies! Hän antoi minulle hienot arvostelut, mutta kehtasi väittää selkääni liian pitkäksi ja häntääni taas liian lyhyeksi. Suorastaan loukkaannuin moisesta. Ensin kehutaan sinisen nauhan edestä ja sitten lopuksi lyödään puukolla selkään. En tykkää :(
Näyttely oli nopeasti hoidettu, vaikka katsoimme kaikki ranskikset. Siellä oli muuten paljon aivan superihania tyttöjä... ja muitakin mukavia koirakavereita.
Näyttelyn jälkeen suuntasimme Tampereelle huvipuistoon. Minä pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Särkänniemeen. Kylläpä siellä huudettiin kovasti. Olin aika tohkeissani ja kiskoin taluttimen päässä niin kovaa, että emäntä uhkasi laittaa minut tornadoon rauhoittumaan. En kuitenkaan päässyt yhteenkään laitteeseen. Sanoisin, että tuo on pienoista syrjintää, mutta pääasia, että sentään pääsin huvipaikkaan sisälle. Siellä oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja sain paljon ansaitsemaani huomiota. Monet taputtivat minua ja juttelivat kanssani. Eräs mukava rouvashenkilö tarjosi jopa jäätelöä minulle. Huvittelimme muutaman tunnin tai siis ihmiset kävivät vuorotellen laitteissa. Sen jälkeen menimme hakemaan ruokaa, joka kuulema minun takiani piti syödä puiston penkillä. Suomessa kun ei olla niin valistuneita kuin Belgiassa, jossa koirat sentään yleensä pääsevät ravintolaan. Täällä on kuulema turha edes yritää. Emäntä haki siis suosiolla ruuat mukaan Tampereen vanhimmasta ja kuuluisimmasta pizzeriasta. Illalla palasimme Suomen kotiin monta kokemusta rikkaampana.

Emäntä muuten ei tykkää kännykästään ja antoi sen minulle puruleluksi, mutta muutti kuitenkin mieltään ja otti sen takaisin. Höh, sanon minä!

Kesälomalla

Hepskukkuu kaikki kaverit! Minäkin olen siirtynyt kesälaitumille Suomeen. Tulimme taas autolla Saksan läpi ja jatkoimme rahtilaivalla Helsinkiin. Mukava matka, koska laivalla minun annetaan nukkua isäntäväen kanssa sängyssä. Siivooja varmaan tykkää, kun lakanat ovat hieman karvaisemmat kuin yleensä kenenkään ihmisen jäljiltä :) Täällä on sitten pidellyt aikamoista hellettä. Minä olen viettänyt viikon lepäillen. Viikonloppua vietimme emännän sukulaisten kanssa ja siellä olikin erityisen mukavaa. Minä sain kaikkien huomion... juoksentelin pihalla vapaana intoa puhkuen. Yleensä emäntä ei anna minun olla vapaana. Kahlasin jopa järvessä ihan omasta halustani. Kukaan ei minua sinne pakottanut. Uida en kylläkään uskaltanut - kahlailu on enemmän bullalle sopivaa toimintaa. Oli todella MUKAVA viikonloppu. Lisää sukulaisvierailuja, kiitos! Eilen kotimatkalla ja kotona olinkin sitten ihan kanttuvei. En ole varmaan koskaan elämässäni juossut yhtä paljon saman päivän aikana kuin juoksin lauantaina siellä mökillä. Emäntä väitti sunnuntaina, että kävelen kuin minulla olisi jalkalihakset hellänä. Eikä mitä, pikkuisen ehkä tuntui, mutta en tunnusta mitään.

Sensuuri iski

On minulla laiska emäntä tai sitten se sensuroi tekstejäni, koska yhtään juttua ei ole päätynyt nettiin sitten pääsiäisloman. Aika hurjaa. Olen sentään raportoinut mielestäni senkin jälkeen. Emäntä ei ole vaan viitsinyt laittaa juttujani nettiin. Mitäs minä olen tehnytkään sen jälkeen?! Ei muista... Olen ainakin makoillut sohvalla ja nauttinut elämästäni. Emäntä on aina kiireinen, kun ne valmistautuvat muuttamaan majaa. Minä en ihan vieläkään ole sinut sen uuden talon kanssa. Siellä on ihan sikamaisen pölyistä. Kai ne sentään aikoo siivota ennen muuttoa. Minä en ainakaan suostu tuollaiseen pölypesään muuttamaan. Puutarha on ihan ok. Siellä saan välillä juoksuhepulin ja laukkaan ympyrää keskellä nurmikkoa. Ja sekös ihmisiä naurattaa. Mitähän huvittavaa siinäkin muka on? En vielä tiedä minne majoitun uudessa talossa. Varmaan valloitan taas olohuoneen sohvan ja tirkistelen ikkunoista sitä, mitä kadulla tapahtuu ja mitä naapurit puuhaavat. Kuulin vaan jossain vaiheessa, että emäntä aikoisi ostaa uuden sohvan, jonne minulla ei olisi asiaa. Sehän nähdään! Minä kyllä onnistun valloittamaan sen sohvan ihan varmasti, vaikka emäntä kuinka päättäisi muuta. Me ranskiksethan olemme tunnetusti hyvin päättäväisiä... Muutto on kuulema parin viikon kuluttua. On siinä show. Minä muuten putosin muuttolaatikkoon muutama viikko sitten. Olohuoneessa oli tyhjä muuttolaatikko, jonka päälle emäntä oli laittanut pari houkuttelevan näköistä tyynyä. Ja minähän päätin sitten mennä sohvalta niiden tyynyjen päälle nukkumaan. Se laatikko oli ikäänkuin sohvan jatkona. Ensimmäinen yö laatikon päällä meni ihan hyvin. Vitsailivat jotain aamulla, että Inffe haluaa varmistaa, että varmasti pääsee mukaan muutossa. Seuraava kerta laatikon päällä oli ikimuistoinen. Kesken makoisan unen laatikon kansi petti ja minä pudota mätkähdin laatikon sisälle. Onneksi tyynyt pehmensivät pudotusta! Pääsin sentään jotenkin itse pois laatikosta, mutta niin paljon säikähdin, että pieni liraus pissaa pääsi laatikkoon. Emäntää se harmitti. Tyynyt pesuun ja laatikko parvekkeelle kuivamaan jupinoilla, ettei sitä muka enää voi käyttää kun se on pissassa... Että tämmöisiä hurjia seikkailuja minulla täällä on.
Pari viikkoa sitten kävimme bulldoggitapahtumassa. Eräs eläinkauppa järjestää vuosittain viikonlopun englannin- ja ranskanbulldogeille. Olipa hauskaa. Kaikki koirat olivat irti siellä ja kylläpä meillä riemua riitti. Siellä olisi valittu myös Mr ja Ms Bulldoggi, mutta ikävä kyllä emäntä ei ilmoittanut minua kisaan. Olisin ihan varmasti voittanut, jos olisimme jääneet odottamaan kilpailua. Minua ihaltiin jo heti sisääntulon yhteydessä. Sanottiin, että onpa komea uros. Se on ihan selvä merkki siitä, että olisin varmasti voittanut.
Täällä on muuten ollut sunnuntaista asti ihan sikamaisen kuuma. Ei ollenkaan bullakeli. En jaksa kävellä pitkiä lenkkejä, mutta ei tuo näytä jaksavan emäntäkään...

Koiranäyttelyssä Lappeenrannassa

Jihuu jippii! Sain erinomaisen arvostelun koiranäyttelystä ja olin nuorten luokan toinen. Se onkin aika mukavaa, koska edellisen kerran minut törkeästi hylättiin. Sopii ihmetellä kyllä miksi näin komea uros hylätään joskus ja toisen kerran ylistetään maasta taivaaseen. Ehkä nyt asiaani auttoi se, että suostuin tällä kertaa näyttämään hammaskalustoni. Kyllä minä suuni yleensä näytän, jos minua osataan vain käsitellä oikein. Tämän näyttelyn tuomaritädillä oli oikeat otteet ja oikea asenne, joten hänen kanssaan oli ilo tehdä yhteistyötä. Tepastelin siellä emännän kanssa ja paikalla oli 30 muutakin ranskista. Ihanaa nähdä niin paljon omia sukulaisia kerralla. Oli siellä taas joitain mielenkiintoisia tytteleitäkin. Yhden kanssa yritin ystävystyä, mutta hän oli lähinnä kiinnostunut lelustani (emäntä oli ottanut pienen sian mukaan). Minä koetin kiinnittää huomiota itseeni ja yritin näyttää kaikki parhaat puoleni, mutta en onnistunut tekemään vaikutusta. Yritin jopa nuolla neidon korvaa, josta hän ei alkuunkaan tykännyt. Emäntä oli sitä mieltä, että etenin liian nopeasti ja ettei tyttöjen korvia tuosta vain aleta nuolla. Ja miksi sitten ei? Jos kerran takapäätä voi heti haistella, miksei toisen korvaa voi nuolla saman tien? Ota siitä nyt sitten selvää. Ankea totuus on kuitenkin se, ettei minulla edelleenkään ole tyttöystävää. Jatkan siis poikamieselämää makoillen sohvalla ja hyvästä ruuasta nauttien. Loman aikana olemme tehneet mukavia retkiä metsään. Kävelemme myös uimarannan ohi monta kertaa päivässä. Tänään kävin jo vähän tunnustelemassa vettäkin, mutta se on ihan liian kylmää uintiin. Minä menen veteen vasta kun on kunnon kesä. Nyt lämpötila muistuttaa kesää, mutta eihän tämä mikään oikea kesä voi vielä olla, koska järvikin on osaksi jäässä.

Hyvää Pääsiäistä!

Terveisiä Savonmualta Mikkelistä! Tänne minä taas päädyin pääsiäistä viettämään - jo toista kertaa elämässäni. Ilmat ovat suosineet. Tänäänkin kävimme emännän kanssa kunnon kävelyllä metsässä. Emäntä tosin heilui kameran kanssa ja kuvasi joka puskaa. Minä vaan keskityn nuuskimaan puskia. Vähältä muuten piti, ettei jäänyt tämän vuoden pääsiäisreissu väliin. Minulle iski pari päivää ennen lähtöä kamala vatsatauti. En tiedä mitä olin syönyt, mutta mikään ei pysynyt sisällä. Oli aika ikävää ja emäntä joutui valvomaan kanssani pari yötä ja luuttuamaan lattiaa... ei muuten ollut kivaa kummallekaan. Pari eläinlääkäriäkin kävi minua katsomassa ja molemmat antoivat kamalan määrän piikkejä. Yritin puolustautua, mutta kyllä ne mokomat emännän avustuksella saivat nuo kammotukset iskettyä nahkaani. Ihan kuin ripulissa ei olisi ollut tarpeeksi kärsimystä, niin piti sitten vielä kiduttaa terävillä neuloilla. No, sen verran voin antaa myöten, että toinen lääkäri piikkeineen sai vihdoin ripulin loppumaan ja minut matkustuskuntoon. Siitä hänelle pisteet! Mutta niin mamiksia nuo lääkärit ovat, etteivät uskalla tutkia jos minä oikein ärisen. Minulla oli kaiken kukkuraksi vielä joku paise takapuolessa, mutta se sattui niin kamalasti ettei edes lääkäri uskaltanut siihen koskea. Käski vaan emännän nostaa koipeani ja kauhistellen näkemäänsä kirjoitti minulle lääkekuurin. Se on sitten ilmeisesti ujutettu jotenkin ruokaani, koska en muista nauttineeni pillerin pilleriä ja nyt takapää on jo kaikin puolin moitteettomassa kunnossa. Voisin vaikka lähteä tyttöjä katsastelemaan. Huomenna ehkä tapaan kauniimman sukupuolen edustajia koiranäyttelyssä... Pitääkin tästä lähteä heti valmistautumaan. Ehkä aloitamme turkin pesulla - en kyllä tykkää siitä yhtään, mutta mitäpä sitä ei nuori uros tekisi komeutensa eteen!

Kevättä ilmassa

Heips taas kaikki ystäväni ja muut tuttavat! Minä en ole aikoihin päässyt koneen ääreen kertomaan ihanasta elämästäni, koska emäntä on ollut taas niin kiireinen. Se on ollut jo monta kuukautta ihan vaan remontin lumoissa. Olisi muuten parempi tulla hyvä siitä uudesta talosta - siihen tuntuu uppoavan ihan tolkuttomasti aikaa ja rahaa. Vielä ei ole sentään ainakaan minun ruokamenoistani jouduttu talon takia tinkimään. Se menisi kyllä jo ihan liian pitkälle:) Sen perusteella mitä olen tähän mennessä talolla käynyt, on rehellisesti todettava, etten oikein vielä tykkää siitä. Emäntä puolestaan näyttää suorastaan olevan rakastunut - siihen taloon nimittäin. Muuten en sen rakkausasioista tiedä mitään - eikä muuten omissanikaan ole kehumista. Vuosi sitten ensimmäisellä Suomen matkallani ihastuin aivan korviani myöten Roosa-nimiseen ranskistyttöön, mutta en ole sen jälkeen saanut häneen mitään yhteyttä (jos Roosa näet tämän, ota yhteyttä, en voi unohtaa sinua!). Kevät taitaa hiipia bulldoggikoirankin rintaan...ja onhan Brysselissä jo kevät. Kyllä minä sitten olen onnenhauva, kun saan vaan päivä toisensa jälkeen jäädä aamulla kotiin makoilemaan. Emäntä lähtee töihin ja pikkuisäntä kouluun. Eilen oli sitten toisella tavalla onnenpäivä - minut vietiin metsään juoksemaan. Ai, että minä nautin siitä. Emännän mukaan lähden irti päästyäni juoksemaan kuin tykinkuula. Hän valitteli myös, ettei saa minusta otettua kunnon kuvia. Kyllä se niitä yritti räpsia, mutta ei niistä kovin moni näyttänyt onnistuneen. Minä muka liikuin liian nopeasti. Ostakoon paremman kameran, joka tarkentaa nopeammin. Ei kai nyt näin sähäkkä koiranpoika jää odottelemaan, että emäntä saa kameranromunsa tarkentamaan. Siinähän joutuisi juoksemaan hidastusvaihteella, eikä se minunlaiseltani nopsajalkaiselta koiralta onnistu alkuunkaan. Kun lähdetään liikenteeseen, se on menoa ja meininkiä. Sohvalla makoilut on sitten erikseen ja kaikelle on oma aikansa.