Tokoa, tohtoreita ja rikkinäisiä niittipantoja

Heips taas kaikki mukavat ystävät! Minä olen täällä nautiskellut Belgian kesän alkamisesta. Välillä on ollut niin kuuma, että emäntä on luullut minun heittävän henkeni. Viikko sitten osallistuimme leikkimieliseen Möllitoko-kisaan. Palkintohan sieltä tietenkin taas tuli. Kaikki osallistujat tosin saivat palkinnot ja pokaalit... Toko-päivä sattui olemaan todella kuuma. Vaikka olimme suurimman osan aikaa varjossa, minä läähätin ja puuskutin ihan hurjasti. Osa puuskutuksesta tietysti johtui muiden koirien näkemisestäkin. Olin niin innoissani, etten meinannut pysyä turkkini sisällä. Siksipä tokokaan ei mennyt ihan putkeen. Kuulin, kun tuomari sanoi seuraamisesta "ihan hyvin meni välillä, mutta vetää niin hirveästi". Ja istumisestahan en ole koskaan perustanut. Sekin osio meni sitten päin prinkkalaa. Kun lopulta kaiken tohinan jälkeen pääsimme autolle, se oli kuin sauna. Ilmastointi pantiin heti päälle, mutta minä olin emännän mielestä silti aivan henkihieverissä. Olen tässä välissä jo täyttänyt 9 kuukauttakin ja alan olla murrosikäinen. Emäntäkin on huomannut sen. Minä haluan itse päättää mitä teen. Minä olen tosi tarkka siitä, että kukaan ei ota mitään suustani. Ja tassuihini ei koske kukaan ellen halua. Emäntä ja muu perhe saa putsata ne lenkin jälkeen, mutta eläinlääkärikin voisi pitää näppinsä erossa. Minut nimittäin raahattiin eilen lääkäriin, kun olin aristellut vasenta takatassuani. Ja eläinlääkäri mittasi lämmönkin - työnsi mokoma kuumemittarin takapuoleeni. Siitä en tykännyt yhtään kuten en myöskään tykännyt hänen lonkka-ja koipitutkimuksistaan. Olisin purrut, jos emäntä ei olisi pitänyt tiukasti kiinni. Ihan turha reissu koko eläinlääkärin luona käynti. Mulla on varmaan vaan lihakset venähtäneet, kun olen hypännyt alas autostamme. Emäntä ei enää anna minun hypätä, vaan nostaa pois ihan kuin jonkun vauvan.
Olemme käyneet usein juoksemassa metsässä. Siellä saan mennä vapaana ja se on tosi kivaa. Yhtä asiaa en kyllä ymmärrä. Siellä oli kerran joku koira, joka yritti purra minua kaulaan. Minä en tajua miksi se sillä lailla. Ei se olisi varmaan uskaltanut, jos sen oma emäntä olisi ollut vieressä. Emäntä oli kuitenkin kauempana, eikä tullut paikalle. Toisen kerran minua yritettiin purra kaulaan eläinkaupassa. Voitteko kuvitella. Siellä oli omistajan koira, joka ärhenteli koko ajan minulle ja yritti purra kaulaan useita kertoja. Emäntäni sanoi ettemme enää ikinä mene tuohon kauppaan. On se minustakin aika kummallista, että asiakasta yritetään purra ja kaupan omistaja on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minun hienosta niittipannastani irtosi yksi niittikin siinä hötäkässä. Onneksi emäntä on niin kätevä käsistään, että sai sen ujutettua takaisin.

Harrodsin kaulapanta?

Kylläpä koirallakin aika menee nopeasti. En ole ollenkaan ehtinyt kirjoittelemaan. Isäntäväki oli muutaman päivän poissa, kävivät mokomat Lontoossa ilman minua. Sillä aikaa minulla oli kyllä täällä kotona asiantunteva hoitaja, mutta silti. Kyllä Lontoossa varmasti olisi minullekin jotain mukavaa ollut. Emäntä ei edes tuonut Harrodsilta sitä 150 euron kaulapantaa, mitä kertoi hypistelleensä. Olisi se varmaan ollut aika kähee kaulassani. Kumma, kun aletaan säästellä noin tärkeissa asioissa kuin kaulapanta. Itselleen emäntä oli kyllä ostellut jos jonkunlaista rättiä (kunhan en vaan vahingossa iskisi hampaitani niihin...) Kaulapantoja ei hienolla koiralla ole koskaan liikaa. Niitä voi olla useita, koska koirankin elämään mahtuu monta erilaista tapahtumaa. Mutta perheeni kunniaksi täytyy sanoa, että vaikka Harrodsin kaulapantaa en saanutkaan, tuliaiset olivat silti hyviä. Sain sellaisen hauskan kumilelun, jota voi heittää ja pureskella. Lisäksi olivat ostaneet minulle jonkun pyörivän lautasen näköisen systeemin, jonka sisälle piilotetaan herkkuja. Minun pitää sitten osata pyörittää päällyslevyä, että saan herkut näkyviin. Helppo homma! Täytyy näin lopuksi tunnustaa, että kyllä minä yhden kaulapannankin sain. Siinä lukee Hard Rock Cafe. Sekin on ihan hieno ja siinä on niittejä.