keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kokemuksia Saksasta

Minä onneton unohdin kertoa hyvin tärkeän asian paluumatkastamme Saksan kautta Belgiaan. Saksassa kohdellaan koiria kuin kuninkaita moottoriteiden varsilla olevilla huoltoasemilla ja niiden ravintoiloissa. Minulle kiikutettiin heti vesikuppi, kun pääsimme ravintolan pöytään (tai siis pöydän alle). Hetken päästä sain toisenkin vesikupin toisesta ravintolasta. Ruuanostopaikkoja oli useampi vierekkäin, että ihmisillä olisi valita mitä syödä. Eivät olleet huomanneet, että minulla oli jo yksi kuppi... Harmi vaan kun ei oikein janottanut - vai olinko sittenkin niin ihmeissäni moisesta luksusluokan palvelusta, etten osannut edes nauttia tarjottuja juomia. Emäntä ei edes ollut tiennyt aikaisemmin, että minä pääsen mukaan ravintolaan. Olin useimmiten joutunut odottamaan autossa ja kerran ihmiset hakivat ruuat ulos ja söimme sitten ulkopöytien ääressä. Taisi olla juuri siinä ulkona syödessämme kun emäntä huomasi muiden vievän koiria sisään ja otti tietysti minutkin heti seuraavalla kerralla mukaan. Tässä siis tiedoksi kaikille Euroopan-matkaajille. Koirat saa viedä huoltoasemien ravintoloihin ainakin Saksassa. Palvelu oli niin hyvää, että voin kai mainostaakin heitä ihan ilmaiseksi tässä blogissani. Minuun vaikutuksen tehnyt paikka on Rasthof Resser Mark Gelsenkirchenissä.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kesämuistoja

Moikka kaikki tassuttelijat ja muut ystävät! Kesä vierähti taas Suomessa ja nyt olemme palanneet arkeen ja Belgiaan. Ei sitä enää muistakaan olleensa lomalla. Niin kovaa tämä talonvahdin homma on, että muutamassa viikossa olisi jo uusi loma tarpeen... Suomessa oli vähän kurjat kelit, mutta kyllä siellä onneksi aurinkokin paisteli välillä. Uiminen tosin jäi tänä kesänä yhteen erittäin väkinäiseen kastautumiseen. Ei vaan huvittanut mennä veteen kun ei ollut kunnon hellettä. Kävimme vähän reissuamassakin ympäri Suomea. Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Ouluun ja Kuusamoon. Oulussa oli ihana houkutteleva hiekkaranta, jonne tietysti oli koirilta pääsy kielletty. Syrjintää! Minä olisin niin halunnut juosta ja kieriskelläkin hiekassa. Ehkä siellä olisin jopa voinut mennä uimaan, mutta kun en päässyt edes lähelle vettä! Oulusta suunnattiin kohti Kuusamoa ja heti parinkymmenen kilometrin jälkeen alkoi tiellä olla poroja. Oli siinä minulla ihmettelemistä. Emäntäkin joutui ajelemaan hiljemmin kuin yleensä, ettei tule kolaria porojen kanssa. Kuusamossa yövyimme kylpylässä eikä sinne kylpyosastolle taaskaan päästetty koiria. On tämä koiran elämä välillä ankeaa. Ihmiset saavat polskutella ja saunoa, mutta minun pitää vaan maata hotellihuoneessa. Ja minä kun niin tykkäisin saunoa.Syntymäpäiviäkin juhlittiin Suomen reissulla. Täytin jo kolme vuotta. Koiravieraita ei ollut, mutta kolme ihmisvierasta plus oma väki. Sain oikein hienon kakun, jonka hotkaisin samantien. Matkustimme takaisin Belgiaan laivalla Gdynian kautta Rostockiin. Huh, onneksi minä en joutunut menemään maihin Puolassa. Oli jokseenkin ankean näköistä seutua. Koirilla ei ole laivalla järjestettyä ruokailua, mutta emäntä salakuljetti minulle joka kerta syömässä käydessään jotain herkkuja. Aamulla sain muutaman nakin tai lihapullan ja päivällä jotain muuta herkkua. Ei hassumpaa!
Matkalta taitaa olla muutama kuvakin tähän lisättäväksi.

 Tässä syön synttärikakkua uusi panta kaulassa.



Sain hienon luulelun lahjaksi.

 
Poroja oli Lapissa tiet täynnä.


Isäntäväki pääsi husky-farmillekin.