lauantai 28. kesäkuuta 2014

Jippii!

Jihuu! Huomenna ollaan kuulema taas lähdössä reissuun. Ja minnekäs muualle kuin Suomeen. Mummolan herkut odottavat. Minäkään en malta odottaa. Täällä on kaikki sujunut entiseen malliin, paitsi että tällä viikolla rosvot iskivät parin talon päähän naapuriin yön aikana. Minä kuulin yöllä jotain outoa, mutta kukaan meillä ei lotkauttanut korvaansakaan, kun päästin pari haukkua. Käskettiin vain olla hiljaa. Murr! Aamulla sitten heräsimme kukonlaulun aikaan ovikelloon. Herra poliisihan se siellä soitteli ja kyseli olimmeko kuulleet ja nähneet jotain yön aikana. Mamma vaan sanoi, ettei oltu. Vasta jälkeenpäin hän tajusi, että kyllähän minä olin jotain mekkaloinut keskellä yötä. Että voi joskus tämä talonvahdin elämä olla turhauttavaa. Minä ilmoitan oudoista äänistä ja kukaan meillä ei välitä pisaraakaan. Kyllä ne sitten varmaan ottaisivat minut tosissaan, jos rosvot meille yrittäisivät. On muuten turha vaiva, voin kertoa sen heti saman tien. Kun minä olen talossa, niin tänne ei kyllä kukaan tule luvatta. Ja on meillä jotkut hälytyslaitteetkin, joista minun korvani menevät lukkoon... Karmea mekkala.
Ai niin, ja kuuluuhan minulle sen verran uutta, että olen tällä viikolla saanut olla pari kertaa lenkillä ilman hihnaa. Belgiassa monet koirat kulkevat ilman hihnaa ja minä olen aina narun päässä katsellut niitä kademielellä. Mutta nyt minäkin pääsin irti ulos, eikä edes tullut mieleen karata. Se oli kivaa. En lähtenyt kauas isäntäväestä enkä edes saanut kuin kerran juoksuhepulin. Irti oleminen oli minulle niin uutta täällä kaupunkialueella, että en oikein voinut itsekään uskoa sitä todeksi. Metsässä tietenkin saan olla irti ja sitten kyllä juoksenkin itseni aivan uuvuksiin. Mutta minun mielestäni me käymme liian harvoin metsässä. Sinne pitäää aina hankkiutua autolla.
Heippa kaikki ja tavataan taas Suomessa muutaman päivän päästä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti