Ihmisten lomat on nyt sitten lusittu. Minulla tosin loma jatkuu ja siitä perheeni taitaa joskus olla suorastaan kade. Toiset lähtevät töihin ja kouluun, mutta minäpä saan jäädä makoilemaan kotiin. Sohvalle minua ei tosin päästetä yksin ollessani, vaan joudun tyytymään omaan petiini, mutta hyvä se on petikin. Pääasia on kuitenkin se, että voi ottaa rennosti sillä aikaa kun muut ansaitsevat muonarahaa.
Olimme jälleen autolomalla Suomessa. Ajoimme Belgiasta Saksaan Travemündeen ja siitä menimme Finnlinesin rahtilaivalla Helsinkiin. Ehkä minusta löytyy joku kuvakin laivalla. Ilma Suomessa oli lämmin kun saavuimme sinne heinäkuun alussa. Jonkin ajan päästä viileni vähäksi aikaa enkä minäkään sitten halunnut edes kokeilla uimista. Oli meillä loppulomasta taas lämmintäkin, mutta en uinut tänä kesänä. Joskus ihan tykkäsinkin uimisesta, mutta nyt ei huvittanut. Emäntä yritti pari kertaa viedä rantaan ja ihan pakotti minut kastelemaan tassuni, mutta minä halusin vain mahdollisimman nopeasti kuivalle maalle.
Minusta emme tehneet lomalla mitään erikoista. Olimme vaan Suomen kodissa ja mummolassa. Siellä olin usein hoidossa sillä aikaa kun ihmiset halusivat mennä jonnekin ilman minua. Ei se haitannut, sillä mummolassa saa aina herkkuja. Mummo oli taas leiponut ihan minua varten hannatädin kakkuja eikä niitä kukaan muu saanut syödä. Ikävä kyllä mummolle oli käynyt joku laskuvirhe, koska pikkuleivät loppuivat harmittavasti pari päivää ennen lomamme loppua. Uusia hän ei enää halunnut leipoa, koska oli mukamas niin kuuma. Toinen Suomi-herkku minulla on HK:n sininen ja sitä sainkin joka päivä - ainakin jos pääsin mummolaan. Kyllä minulla on melkoiset koiranpäivät lomilla. Aina on joku hellimässä ja silittämässä ja kertomassa minulle miten hieno ja erityinen koira minä olen. Kyllä sellaista kelpaa kuunnella. Ei sen puoleen, ei minulla kotioloissakaan ole valittamista. Paitsi ehkä nyt parista ensimmäisestä kotipäivästä voisin valittaa. Emäntä vaan huhkii hullun lailla, siivoaa joka nurkan ja jopa siirtelee huonekaluja. Minä vaan makaan sohvalla ja katson tuota menoa kauhulla. Minunkin sohvaani se siirteli, mutta pisti onneksi takaisin paikalleen. Urakan jälkeen se onkin sitten ihan kanttuvei ja minun lenkkini minimaalinen. Illalla se tosin otti takaisin ja vei minut niin pitkälle lenkille, että kotiin tultuamme lysähdin eteisen viileille laatoille hiukan henkäisemään. En minä väsynyt ollut, vain hieman yllättynyt siitä, että emäntä sellaisen rumban jälkeen vielä jaksoi kiertää niin pitkän matkan. Ja kellokin oli yli yksitoista. Mutta kyllä se uskaltaa, koska minä olen turvana. Jos joku hämärähemmo yrittäisi kimppuun, saisi maistaa minun hammaskalustoani. Luulen niin.
Tässä minä laivan hytissä rentoutumassa sängyssä, missäs muualla! En kai minä pölyisellä lattialla ala nukkumaan. Oli muuten meheviä hajuja hytti täynnä. Piti ihan tarkistaa sängyn aluskin moneen kertaan. Taisi olla joku tytteli ennen minua tuossa samassa hytissä. Sen verran sekaisin minä menin tuoksuista!
