tiistai 23. elokuuta 2011

Synttärisankari Inffe


Minä saavutin sunnuntaina 21.8.kahden vuoden korkean iän. Kyllä nyt tuntuu niin aikuiselta, että oksat pois. Emäntä puhui jotain pahimmasta murrosiästä, koska ihmisen iässä olisin 14-vuotias. Synttäriä juhlistettiin taas kuten viimekin vuonna käymällä koiranäyttelyssä. Ehkä parempiakin synttärinviettotapoja saattaisi löytyä, mutta minkäs voit kun emäntä ilmoittaa minut aina näyttelyyn juuri silloin. Tällä kertaa olimme Heinolassa kanadalaisen tuomarin arvioitavana. Ei taas ollut herra tuomarilla oikein hanskassa tuo koirien hampaiden katsominen. Minun piti oikein murista hänelle, niin huonosti hän minua otti kuonosta kiinni. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut ruskeaa nauhaa. Olisi ehkä pitänyt murista vielä enemmän ja tehostaa tyytymättömyyttäni vaikkapa pienellä leikkisällä puraisulla. Olispa ukko oppinut olemaan... Murinastani huolimatta hän arvioi minut erittäin hyväksi. Edellisenä päivänä olin saanut erinomaisen Kouvolassa. Niin sitä vaan päivässä koiranpoika muuttuu - en kyllä itse ymmärrä mitä minulle päivässä voi tapahtua! Seuraavassa vähän Kouvolan mallia siitä, miten koiran hampaat katsotaan ilman murinoita:
Kun kotiuduimme Heinolasta, emäntä pisti pirskeet pystyyn. Minulle tehtiin kakku ja kutsuttiin oikein vieraitakin. Tosin koiravieraita ei ollut yhtään. Kakku oli herkullista. Sain lahjojakin monta kappaletta. Oli muuten aika mukava päivä eikä se näyttelykään huonompi paikka ollut. Sieltä minulle ostettiin niitä lahjoja. Siellä oli muuten taas hurmaava nuori neiti, nimeltään Hilma. Ai, että ihastuin häneen. Muitakin kiinnostuneita oli, mutta varasin Hilman heti itselleni ja karkotin muut ihailijat tiehensä. En tiedä milloin näemme seuraavan kerran. Emme kuulema ole menossa näyttelyihin enää tämän Suomi-loman aikana.

maanantai 15. elokuuta 2011

Särkänniemeen, Särkänniemeen...

Lomaterveiset kiireiseltä bulldoggiherralta! Olen nautiskellut olostani pääasiassa Savonmaalla, mutta viikonloppuna pääsin minäkin reissuun. Isäntäväki on käynyt kyllä kulkemassa jossain päin Suomea ilman minua. Nyt oli kuitenkin kyseessä A-luokan matka, koska minä pääsin mukaan. Lähdimme kotoa lauantai-iltana saunan ja suihkun jälkeen. Kastuin taas ihan likomäräksi, koska muka tarvitsin pesua. Olen täysin eri mieltä, mutta eipä kukaan välittänyt minun mielipiteestäni yhtään mitään. Pistettiin vaan suihkuun ja shampoot turkkiin. Silmiinkin meni sitä kamalaa mönjää. Kaikki tämä koiranäyttelyn takia. Joka tapauksessa pesukidutuksen jälkeen koko poppoomme lastautui autoon ja alkoi matka kohti Aapiskukkoa. Siellä yövyimme hotellissa, jonne koiratkin olivat lisämaksusta tervetulleita. Ihan oli kelvollinen paikka ja voin suositella tätä paikkaa koirakavereilleni. Minulle ei kylläkään ollut varattu omaa sänkyä, vaan jouduin nukkumaan kotoa tuodun viltin päällä lattialla. Se oli pienoinen miinus. Koirien hintaan ei myöskään kuulunut aamupala. Emäntä ystävällisesti salakuljetti minulle pari nakkia aamupalaksi. Sunnuntaiaamuna melko aikaisin lähdimme kohti Valkeakoskea, jossa minulla oli näyttely. Selviydyin mielestäni oikein mallikkaasti ja tuomari osasi jopa katsoa hampaani. Taitava mies! Hän antoi minulle hienot arvostelut, mutta kehtasi väittää selkääni liian pitkäksi ja häntääni taas liian lyhyeksi. Suorastaan loukkaannuin moisesta. Ensin kehutaan sinisen nauhan edestä ja sitten lopuksi lyödään puukolla selkään. En tykkää :(
Näyttely oli nopeasti hoidettu, vaikka katsoimme kaikki ranskikset. Siellä oli muuten paljon aivan superihania tyttöjä... ja muitakin mukavia koirakavereita.
Näyttelyn jälkeen suuntasimme Tampereelle huvipuistoon. Minä pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Särkänniemeen. Kylläpä siellä huudettiin kovasti. Olin aika tohkeissani ja kiskoin taluttimen päässä niin kovaa, että emäntä uhkasi laittaa minut tornadoon rauhoittumaan. En kuitenkaan päässyt yhteenkään laitteeseen. Sanoisin, että tuo on pienoista syrjintää, mutta pääasia, että sentään pääsin huvipaikkaan sisälle. Siellä oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja sain paljon ansaitsemaani huomiota. Monet taputtivat minua ja juttelivat kanssani. Eräs mukava rouvashenkilö tarjosi jopa jäätelöä minulle. Huvittelimme muutaman tunnin tai siis ihmiset kävivät vuorotellen laitteissa. Sen jälkeen menimme hakemaan ruokaa, joka kuulema minun takiani piti syödä puiston penkillä. Suomessa kun ei olla niin valistuneita kuin Belgiassa, jossa koirat sentään yleensä pääsevät ravintolaan. Täällä on kuulema turha edes yritää. Emäntä haki siis suosiolla ruuat mukaan Tampereen vanhimmasta ja kuuluisimmasta pizzeriasta. Illalla palasimme Suomen kotiin monta kokemusta rikkaampana.


Emäntä muuten ei tykkää kännykästään ja antoi sen minulle puruleluksi, mutta muutti kuitenkin mieltään ja otti sen takaisin. Höh, sanon minä!

maanantai 1. elokuuta 2011

Kesälomalla


Hepskukkuu kaikki kaverit! Minäkin olen siirtynyt kesälaitumille Suomeen. Tulimme taas autolla Saksan läpi ja jatkoimme rahtilaivalla Helsinkiin. Mukava matka, koska laivalla minun annetaan nukkua isäntäväen kanssa sängyssä. Siivooja varmaan tykkää, kun lakanat ovat hieman karvaisemmat kuin yleensä kenenkään ihmisen jäljiltä :) Täällä on sitten pidellyt aikamoista hellettä. Minä olen viettänyt viikon lepäillen. Viikonloppua vietimme emännän sukulaisten kanssa ja siellä olikin erityisen mukavaa. Minä sain kaikkien huomion... juoksentelin pihalla vapaana intoa puhkuen. Yleensä emäntä ei anna minun olla vapaana. Kahlasin jopa järvessä ihan omasta halustani. Kukaan ei minua sinne pakottanut. Uida en kylläkään uskaltanut - kahlailu on enemmän bullalle sopivaa toimintaa. Oli todella MUKAVA viikonloppu. Lisää sukulaisvierailuja, kiitos! Eilen kotimatkalla ja kotona olinkin sitten ihan kanttuvei. En ole varmaan koskaan elämässäni juossut yhtä paljon saman päivän aikana kuin juoksin lauantaina siellä mökillä. Emäntä väitti sunnuntaina, että kävelen kuin minulla olisi jalkalihakset hellänä. Eikä mitä, pikkuisen ehkä tuntui, mutta en tunnusta mitään.