Minä täällä taas märkänä sateen keskellä. Ottaa niin aivoon, että tein tänään pisut ja kakat sisälle olohuoneeseen sillä aikaa kun isäntäväki oli pelaamassa tennistä. Ei oltu tyytyväisiä - sen voin kyllä kertoa. Minulla on kai sateenkin takia ollut tänään ja eilen aika huono päivä, jotenkin hermostuttaa eikä osaa yhtään rauhoittua. Eilen jyrsin hermostuksissani olohuoneen seinää. Se vaan maistui jotenkin niin hyvältä ja sai emännän kiihdyksiin. Ainakin sain haluamaani huomiota. En totta puhuen viitsi jyrsiä mitään huonekaluja tai seiniä silloin kun olen yksin. Mitä hupia siinä olisi, kun kukaan ei vedä pultteja. Minä jyrsin vain kun haluan, että emäntä leikkii minun kanssani eikä esimerkiksi ripusta vaan tyhmänä pyykkejä kuivumaan tai jotain muuta outoa ihmishommaa. Onko niitä vaatteitakin aina pakko pestä, puhumattakaan minun petistäni? Pesun jälkeen peti haisee aina ihan kamalalle ennen kun saan siihen siirrettyä oman tutun hajun - ja sitten onkin taas pian pyykkiaika. Oi tätä koiranelämää!
Kuulin muuten, että pääsen pian Suomeen lomalle. Menen kuulema lentokoneella. Millaistahan sekin mahtaa olla? Hiukan jo jännittää, enkä sitäpaitsi vielä ikinä ole käynyt Suomessa. Siellä on kuulema naapurissa monta koiraa. Se kuulostaa hauskalta, koirakavereita ei koskaan ole liikaa. Täällä ei oikein ole helppoa tutustua muihin hakkuihin. Puistossa voi vaan nopeasti nuuhkaista toisia koiria - jos edes sitä. Jotkut eivät edes uskalla tulla luokse. Emäntä väittää, että muut koirat pelkäävät sitä kun teen pentumaisia äkkiliikkeitä. Katson ensin rauhassa ja sitten yhtäkkiä alan poukkoilla edestakaisin ja leikin hyökkääväni toisen kimppuun. Jotkut vanhemmat koirat eivät voisi vähempää välittää pienistä pennuista kuten minä, ne purjehtivat vain kuono pystyssä ylväästi ohi. Minua taas kiinnostavat kaikenlaiset muut koirat aivan hurjasti.
Kirjoitettu 28.2.2010
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti