Olenpa minä ollut kiireinen, kun en ole edes ehtinyt raportoida palanneeni ehjänä Belgiaan. Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan. Olen käynyt paluuni jälkeen jo kerran koirakoulussakin. Läksyksi tuli tällä kertaa hampaiden katselua ja tassujen nostoa. Emännän pitäisi siis yrittää työntää käpäläänsä suuhuni ja katsoa purukalustoani. Just joo...Toinen homma hänellä on nostella ja tarkastella tassujani monta kertaa päivässä. Kyllä ne edelleen siellä ovat olleet, vaikka niitä kuinka tarkastelisi. Tarkoitus on kai väsyttää minut, koska saatan hiukan ärhennellä, kun tassuihini tai hampaisiini kosketaan. Kukapa ei ärhentelisi - kyllä sitä aika intiimille alueelle mennään, kun aletaan hampaita tonkia. Ja kukapa ihminenkään siitä pitäisi, jos keskustelukumppani yhtäkkiä iskisi kätensä toisen jalkaan ja alkaisi tarkastella kengänpohjia tai varpaita. Mutta meidän koirien pitäisi sietää tuo kaikki ja vielä ilman irvistelyjä. Kyllä voi joskus olla kovaa tämä koiranelämä. Yleisesti ottaen kaikki on kuitenkin mukavaa. Emäntä uskalsi jo laittaa pari mattoakin lattialle sen kunniaksi, että minä täytin 8 kuukautta viime keskiviikkona. Meillä oli taas kakkua! Ja minäkin sain maistaa! Kaakku tosin näytti paremmalta kuin miltä maistui.
Olemme käyneet metsäretkillä moneen otteeseen. Lämpötila on ollut noin parisenkymmentä astetta, mikä alkaa olla minun mielestäni jo aika kuumaa. Minä alan puuskuttaa ja läähättää ja emäntä luulee minun kuolevan. No pieni lepo ja vesiannos antaa taas energiaa jatkaa. Emäntä on kuitenkin nyt tajunnut sen, että ranskisherraa on turha viedä kesäkuumalla lenkille - tai saattaa joutua kantamaan herran kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti