Rakastunut Ranskanbulldoggi

Olin pääsiäisen aikaan koiranäyttelyssä ja rakastuin siellä ensi kertaa. Tapasin aivan ihanan tyttökoiran. Hän oli samanvärinen, tosin minua vanhempi ranskanbulldogginarttu. Kiehnäsimme koko ajan toistemme kimpussa. Ah sitä ihanuutta! Muutenkin oli mahtavaa nähdä niin paljon hienoja ranskiksia samalla kertaa. Itse en vielä päässyt kehään - mutta kesällä tulen mukaan. Toivottavasti silloin tapaan uudestaan elämäni ensimmäisen ihastuksen :-) Muutenkin täällä Suomessa on mennyt tosi hyvin. Olen tavannut kotikulmillanikin koiria, jotka hampaiden näyttämisen sijasta leikkivät kanssani tai antavat edes tutustua. Kaupan pihalla tapasimme toisen ranskanbulldoggin pennun. Aloimme heti painia ja meillä oli tosi hauskaa. Eilen kävimme eläinlääkärin tarkastuksessa varmistamassa sen, että voin lentää takaisin Brysseliin. Lääkäri oli tosi viisas mies. Kehui minua ja sanoi, että juuri tuollainen ranskanbulldoggin pitää olla. Emäntä kysyi taas ruokinnasta. Lääkäri tiesi paljon erilaisista vaihtoehdoista, mutta vahvisti sen, että nykyinen ruokavalioni (kuivamuona lihalla tms höystettynä) on ihan ok. Pelkäsin vähän, ettei tämä vaan anna samaa vastausta kuin Brysselin tohtori... Minun mielestäni kuivamuonasta viis, ottaisin oikein mielelläni pelkkää lihaa, mutta suuren annoksen ihanaa suussa sulavaa lihaa saa kai vain unessa.