maanantai 14. kesäkuuta 2010

Koiranäyttelyssä

Minä olin eilen Lommelissa koiranäyttelyssä. En tällä kertaa voittanut, eihän sitä aina voi. Olin kuitenkin toinen. Tuomarin mielestä minulla on liian pitkä selkä. Tuon väitteen olen kuullut ennenkin. No, ehkä löytyy vielä tuomari, joka osaa arvostaa minua. Ties vaikka Suomessa kesällä. Kuulin, että olemme ainakin pariin näyttelyyn menossa. Emäntä taisi vähän innostua. Näin nimittäin eilen, että hän selaili kaikki Suomen kesänäyttelyt läpi. Ties minne sitä vielä päädytään.
Emäntä ei esitellyt minua, vaan kasvattajani hoiti esittelyn. Minä osasin olla edukseni kehässä hänen kanssaan. Minulla ja hänellä on varmaan ikuisesti joku erikoisyhteys. Annan hänen tehdä minulle mitä vaan - jopa leikata kynsiä tai puhdistaa korvat ihan ajan kanssa. Emäntä taitaa tykätä siitä vähän kyttyrää. Mutta minkäs sille voi. Emäntä on ihan hyvä tyyppi, mutta eka ihminen, johon tykästyin pentuna oli tuo poika eli minun kasvattajani. Mitähän siitä muuten tulee, kun emäntäni aikoo itse esitellä minut Suomessa? Hänellä ei nähkääs ole minkäänlaista kokemusta koiranäyttelyissä esiintymisestä. Ehkä minä joudun opastamaan. Onneksi minulla on jo kahden näyttelyn mittainen vankka kokemus takanani.
Olen ollut taas pari kertaa koirakoulussakin. Nyt olemme menneet mukaan ryhmätunneille. Kesällä siellä tosin ei kovin montaa koiraa ole ollut mukana. Minä innostun aina niin paljon muista koirista, etten meinaa muistaa tehdä tehtäviä. Eilen minunkin intoni tosin laimeni nopeasti, koska näyttelypaikalla oli satoja koiria. En minäkään niin monesta haukusta jaksa innostua. Belgiassa on muuten hullu tapa kieltää koiranomistajia koirineen lähtemästä näyttelystä etuajassa. Näyttelystä saa lähteä vasta kun iso kehä alkaa. Eilen aloituksen piti olla klo 15 ja menimme jo hyvissä ajoin portille odottamaan. Siinä sitä seisottiin melkein tunti. Iso kehä oli myöhässä ja me odotimme ja odotimme. Näin kuinka emännällä savu nousi päästä. Siitä olisi riittänyt energiaa vaikka pienen kylän lämmittämiseen. Taisi hän ihan vähän haukkua belgialaisiakin. Hän nimittäin oli yrittänyt saada erikoislupaa päästä pois hiukan etuajassa, koska 9-vuotias poikansa (minun isäntäni) ei olisi enää jaksanut olla paikalla. Mutta mitään armoa ei tunnettu - edes lapselle. Aika outo meininki.
Koirakoulusta on jo kerrottu meidän kesäläksymmekin. Minun pitää opetella istumaan ja menemään maahan. Istu-komento on menossa ihan pian päähäni, mutta maahanmenosta en tajua vielä hölkäsen pöläystä. Miksi pitää mennä maahan, jos joku käskee? Minä menen maahan makaamaan silloin, kun haluan puistossa vaania muita koirakulkijoita tai silloin kun haluan lepäillä lattialla. Lisäksi emännän pitää opetella kanssani "irti"-komentoa. Minä en ihan joka kerta haluaisi antaa periksi ja meinaan hermostuakin joskus, kun minulta ollaan viemässä suusta jotain tärkeää. Toivottavasti minun annetaan hiukan lomaillakin. Eihän siitä mitään tule, jos koko kesälomasta tehdään vain koirakoulun harjoitusleiri.

2 kommenttia: