Belgiassakin on taas lunta ja koko maa on ihan sekaisin. Lentokenttäkin on menossa kiinni päiväksi. Minä kuitenkin olen nauttinut oikein olan takaa. Minusta on maailman ihaninta päästä puistoon kierimään lumessa. Olen kehittänyt erityisen tavan liikkua eteenpäin lumessa. Laitan pään maahan ja kuljen kovaa kyytiä pylly pystyssä. Maistelen myös mielelläni lumen eri aromeja, yritän tutkia onko lumi samanmakuista joka paikassa. On minulla pieniä ongelmiakin lumen suhteen. Jostain syystä takatassujen sisälle pakkautuu inhottavia paakkuja, jotka sattuvat. Silloin pitää nostaa käpälä ylös maasta ja uikuttaa sydäntäsärkevästi. Emäntä auttaa ja sitten taas mennään. Koirille on kuulema olemassa kenkiäkin ja olen ihan vakavasti alkanut miettiä olisiko pyydettävä emäntää hankkimaan sellaiset jostain. Sen olen kuullut, että minulla aiotaan ostaa takki. Se on kyllä takuulla tosi epämukava. Minulla on Suomen kodissa jo joku villapaidan tapainen, joka on kaikkea muuta kuin mukava päällä. Kaiken lisäksi näytän mielestäni ihan hassulta raidallinen villapaita päällä.
Belgia menee siis ihan sekaisin, kun tulee muutama sentti lunta. Lentokentältä on loppunut jäänestoaine, joten meidänkin Suomeen tulo tuntuu olevan epävarmaa. Emäntä vaikuttaa olevan asian vuoksi hieman hermostunut. Ei minuakaan huvittaisi jäädä kentälle kuljetuslaatikossa tuntikausiksi odottamaan. Lentoa varten on jo valmistauduttu tänään käymällä eläinlääkärissä. Sain taas pistoksen nahkaani ja lääkäri ropeloi minua eri puolilta muka tarkistaakseen olenko lentokunnossa - miksen olisi! Kai sen nyt olisi nähnyt ilman mitään tutkimuksiakin. Ja miksi joka ikinen kerta Suomeen mennessä joutuu ottamaan tuon saman matopiikin. Saanen huomauttaa Suomen viranomaisille, että minulla ei ole mitään matoja. Kai minä itse tietäisin, jos mahassani asuisi jotain ylimääräisiä alivuokralaisia. Ugh! Olen puhunut. Nyt järsimään luuta ja ottamaan nojatuoliin tirsat kaiken ulkona riehumisen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti