Säätilojen raportointi Brysselistä jatkuu. Minä olen nyt kyllä ihan hirveän pettynyt. Eilen iltalenkillä huomasin jo, että oli alkanut sadella vettä. Ja tuo kauheus oli jatkunut läpi yön. Aamulla puisto oli kuin luistinrata ja emäntä kaipaili jalkaansa kenkien sijaan luistimia. Minä en niitä kyllä halua. Kaikkein parhaiten pysyn pystyssä ihan omilla tassuilla. Minä en ymmärrä tätä Belgian säätä. Ensin annetaan ymmärtää, että nyt se ihana talvikeli alkaa ja sitten tuleekin vettä kuin saavista kaataen ja vie pois kaiken lumen. Jos mokoma jatkuu, en kyllä halua kuonoani juurikaan työntää ulos tänään. Koirakouluakin olisi ollut aamulla, mutta emme lähteneet sinne moisessa säässä.
Olen kuitenkin nyt kuullut emännän puheista sen verran, että minäkin pääsen täällä kertaa Suomeen lomalle jouluksi. Syyslomaksi mokomat jättivät minut yksin tänne Brysseliin. Tai enhän minä tietenkään ihan yksin ollut. Olin omassa kodissani erittäin pätevän ja hyvän hoitajan hoivissa. Mutta silti. Emäntä ja isäntä jättivät minut ja lähtivät itse lomalle viikoksi. Olin siitä niin katkera, että pissailin sinne tänne koko seuraavan viikon sen jälkeen kun perheeni oli kotiutunut. Pitäähän sitä jotenkin heille osoittaa, että tykkäsin kyttyrää. Emännän mielestä pahin mielenosoitukseni oli se kun pissasin hänen sänkyynsä. Itsekin ihmettelin, että kuinka minä sellaista uskalsin tehdä. Otti vaan niin päähän, mutta niin näytti ottavan emäntääkin. Hän huusi kuin palosireeni... Tuo viimeisin ja pahin mielenosoitus olisi ehkä kannattanut jättää väliin, koska emäntä päätti sen jälkeen, etten enää pääsekään viikonloppuaamuina vierailemaan hänen sängyssään. Sitä jään vähän kaipaamaan. Oli niin mukava viikonloppuisin pötkötellä emännän kainalossa ennen kuin nousimme kaikki ylös. Nyt ovi pysyy minulta kiinni. Nyyh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti