Joulunvietto on sujunut Mikkelissä rauhalliseen malliin, ainakin meidän mummolassa. Siellä on tarjoiltu monia erilaisia ruokia - tosin lähinnä vain ihmisille. Minä olen saanut tyytyä paljolti vain perinteiseen koiranmuonaan. Tai kyllä mummo antaa minulle aika mukavasti herkkujakin. HK:n sinistä olen saanut ja hannatädinkakkuja. Ne ovat muuten aika makoisia. Kauraleipääkin mummo syötti minulle kädestä tänä aamuna. Hän ystävällisesti otti kuoren pois, ettei kova kuori tarttuisi kurkkuuni. Samalla sain vähän Oltermannia. Aika hyvin siis ruokapuoli hanskassa. Lahjapuolikin oli kelvollinen. Paras lelu ikinä on joulupukin tuoma röhkivä sika. Tosin puolen tunnin ankaran leikkimisen jälkeen sika ei enää röhkinytkään. Emäntä saa sen kyllä aina uudestaan ja uudestaan kuntoon. Sain myös jonkun hieman koiraa muistuttavan tonttu-ukon, jonka naaman purin rikki alta aikayksikön. Täytteet sen kun pöllysivät ulos. Sain myös ihan oman joulukuusen, jota voin järsiä. Sitä en ole vielä saanut rikki. Jostain kumman syystä minun lahjoistani suurin osa on hajosi heti. Ihmisten lahjat ovat kaikki vielä ehjiä, mitä nyt osa karamelleisa ja suklaasta on mennyt parempiin suihin. Enkä ikävä kyllä puhu nyt omasta suustani...
Lahjojen ja herkkujen lisäksi olen päässyt ulos leikkimään. Pakkanen paukkui ensin niin kovissa lukemissa, etten halunnut viipyä ulkona kovinkaan kauaa, vaikka minulla oli takki päällä. Joulupäivänä vähän lauhtui ja tapanina vielä lisää. Peuhasin lumessa antaumuksella, kierin ja pyörähtelin ihan koko rahan edestä. Ihaninta on se, että meillä on vielä touhukkaat kaksi viikkoa Suomen lomaa jäljellä. Minä niin tykkään lumesta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti