Koiranäyttelyssä Lappeenrannassa

Jihuu jippii! Sain erinomaisen arvostelun koiranäyttelystä ja olin nuorten luokan toinen. Se onkin aika mukavaa, koska edellisen kerran minut törkeästi hylättiin. Sopii ihmetellä kyllä miksi näin komea uros hylätään joskus ja toisen kerran ylistetään maasta taivaaseen. Ehkä nyt asiaani auttoi se, että suostuin tällä kertaa näyttämään hammaskalustoni. Kyllä minä suuni yleensä näytän, jos minua osataan vain käsitellä oikein. Tämän näyttelyn tuomaritädillä oli oikeat otteet ja oikea asenne, joten hänen kanssaan oli ilo tehdä yhteistyötä. Tepastelin siellä emännän kanssa ja paikalla oli 30 muutakin ranskista. Ihanaa nähdä niin paljon omia sukulaisia kerralla. Oli siellä taas joitain mielenkiintoisia tytteleitäkin. Yhden kanssa yritin ystävystyä, mutta hän oli lähinnä kiinnostunut lelustani (emäntä oli ottanut pienen sian mukaan). Minä koetin kiinnittää huomiota itseeni ja yritin näyttää kaikki parhaat puoleni, mutta en onnistunut tekemään vaikutusta. Yritin jopa nuolla neidon korvaa, josta hän ei alkuunkaan tykännyt. Emäntä oli sitä mieltä, että etenin liian nopeasti ja ettei tyttöjen korvia tuosta vain aleta nuolla. Ja miksi sitten ei? Jos kerran takapäätä voi heti haistella, miksei toisen korvaa voi nuolla saman tien? Ota siitä nyt sitten selvää. Ankea totuus on kuitenkin se, ettei minulla edelleenkään ole tyttöystävää. Jatkan siis poikamieselämää makoillen sohvalla ja hyvästä ruuasta nauttien. Loman aikana olemme tehneet mukavia retkiä metsään. Kävelemme myös uimarannan ohi monta kertaa päivässä. Tänään kävin jo vähän tunnustelemassa vettäkin, mutta se on ihan liian kylmää uintiin. Minä menen veteen vasta kun on kunnon kesä. Nyt lämpötila muistuttaa kesää, mutta eihän tämä mikään oikea kesä voi vielä olla, koska järvikin on osaksi jäässä.