tiistai 23. elokuuta 2011
Synttärisankari Inffe
Minä saavutin sunnuntaina 21.8.kahden vuoden korkean iän. Kyllä nyt tuntuu niin aikuiselta, että oksat pois. Emäntä puhui jotain pahimmasta murrosiästä, koska ihmisen iässä olisin 14-vuotias. Synttäriä juhlistettiin taas kuten viimekin vuonna käymällä koiranäyttelyssä. Ehkä parempiakin synttärinviettotapoja saattaisi löytyä, mutta minkäs voit kun emäntä ilmoittaa minut aina näyttelyyn juuri silloin. Tällä kertaa olimme Heinolassa kanadalaisen tuomarin arvioitavana. Ei taas ollut herra tuomarilla oikein hanskassa tuo koirien hampaiden katsominen. Minun piti oikein murista hänelle, niin huonosti hän minua otti kuonosta kiinni. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut ruskeaa nauhaa. Olisi ehkä pitänyt murista vielä enemmän ja tehostaa tyytymättömyyttäni vaikkapa pienellä leikkisällä puraisulla. Olispa ukko oppinut olemaan... Murinastani huolimatta hän arvioi minut erittäin hyväksi. Edellisenä päivänä olin saanut erinomaisen Kouvolassa. Niin sitä vaan päivässä koiranpoika muuttuu - en kyllä itse ymmärrä mitä minulle päivässä voi tapahtua! Seuraavassa vähän Kouvolan mallia siitä, miten koiran hampaat katsotaan ilman murinoita:
Kun kotiuduimme Heinolasta, emäntä pisti pirskeet pystyyn. Minulle tehtiin kakku ja kutsuttiin oikein vieraitakin. Tosin koiravieraita ei ollut yhtään. Kakku oli herkullista. Sain lahjojakin monta kappaletta. Oli muuten aika mukava päivä eikä se näyttelykään huonompi paikka ollut. Sieltä minulle ostettiin niitä lahjoja. Siellä oli muuten taas hurmaava nuori neiti, nimeltään Hilma. Ai, että ihastuin häneen. Muitakin kiinnostuneita oli, mutta varasin Hilman heti itselleni ja karkotin muut ihailijat tiehensä. En tiedä milloin näemme seuraavan kerran. Emme kuulema ole menossa näyttelyihin enää tämän Suomi-loman aikana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onnittelut!
VastaaPoistaHyvähän se on hampaistaan huolta pitää! Ties vaikka joku epäilyttävä tuomari olisi uusia hampaita vailla ja nappaa ne, jos antaa noin vain hampaita katsella...
terkuin Daci