maanantai 15. elokuuta 2011

Särkänniemeen, Särkänniemeen...

Lomaterveiset kiireiseltä bulldoggiherralta! Olen nautiskellut olostani pääasiassa Savonmaalla, mutta viikonloppuna pääsin minäkin reissuun. Isäntäväki on käynyt kyllä kulkemassa jossain päin Suomea ilman minua. Nyt oli kuitenkin kyseessä A-luokan matka, koska minä pääsin mukaan. Lähdimme kotoa lauantai-iltana saunan ja suihkun jälkeen. Kastuin taas ihan likomäräksi, koska muka tarvitsin pesua. Olen täysin eri mieltä, mutta eipä kukaan välittänyt minun mielipiteestäni yhtään mitään. Pistettiin vaan suihkuun ja shampoot turkkiin. Silmiinkin meni sitä kamalaa mönjää. Kaikki tämä koiranäyttelyn takia. Joka tapauksessa pesukidutuksen jälkeen koko poppoomme lastautui autoon ja alkoi matka kohti Aapiskukkoa. Siellä yövyimme hotellissa, jonne koiratkin olivat lisämaksusta tervetulleita. Ihan oli kelvollinen paikka ja voin suositella tätä paikkaa koirakavereilleni. Minulle ei kylläkään ollut varattu omaa sänkyä, vaan jouduin nukkumaan kotoa tuodun viltin päällä lattialla. Se oli pienoinen miinus. Koirien hintaan ei myöskään kuulunut aamupala. Emäntä ystävällisesti salakuljetti minulle pari nakkia aamupalaksi. Sunnuntaiaamuna melko aikaisin lähdimme kohti Valkeakoskea, jossa minulla oli näyttely. Selviydyin mielestäni oikein mallikkaasti ja tuomari osasi jopa katsoa hampaani. Taitava mies! Hän antoi minulle hienot arvostelut, mutta kehtasi väittää selkääni liian pitkäksi ja häntääni taas liian lyhyeksi. Suorastaan loukkaannuin moisesta. Ensin kehutaan sinisen nauhan edestä ja sitten lopuksi lyödään puukolla selkään. En tykkää :(
Näyttely oli nopeasti hoidettu, vaikka katsoimme kaikki ranskikset. Siellä oli muuten paljon aivan superihania tyttöjä... ja muitakin mukavia koirakavereita.
Näyttelyn jälkeen suuntasimme Tampereelle huvipuistoon. Minä pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Särkänniemeen. Kylläpä siellä huudettiin kovasti. Olin aika tohkeissani ja kiskoin taluttimen päässä niin kovaa, että emäntä uhkasi laittaa minut tornadoon rauhoittumaan. En kuitenkaan päässyt yhteenkään laitteeseen. Sanoisin, että tuo on pienoista syrjintää, mutta pääasia, että sentään pääsin huvipaikkaan sisälle. Siellä oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja sain paljon ansaitsemaani huomiota. Monet taputtivat minua ja juttelivat kanssani. Eräs mukava rouvashenkilö tarjosi jopa jäätelöä minulle. Huvittelimme muutaman tunnin tai siis ihmiset kävivät vuorotellen laitteissa. Sen jälkeen menimme hakemaan ruokaa, joka kuulema minun takiani piti syödä puiston penkillä. Suomessa kun ei olla niin valistuneita kuin Belgiassa, jossa koirat sentään yleensä pääsevät ravintolaan. Täällä on kuulema turha edes yritää. Emäntä haki siis suosiolla ruuat mukaan Tampereen vanhimmasta ja kuuluisimmasta pizzeriasta. Illalla palasimme Suomen kotiin monta kokemusta rikkaampana.


Emäntä muuten ei tykkää kännykästään ja antoi sen minulle puruleluksi, mutta muutti kuitenkin mieltään ja otti sen takaisin. Höh, sanon minä!

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa mukavalta. Laitteista viis jos jäätelöä on tarjolla.

    Suomessa koirat eivät ole tervetulleita ravintolaan sisälle, mutta joillekin terasseille on kuitenkin luvallista piipahtaa. Helsingissä on muutamia ihan mukavia paikkoja.

    Kauneus on katsojan silmässä.

    Iloista ja aurinkoista lomaa.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista