sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Vanhoilla kulmilla

Minä pääsin tänään käymään syntymäkodissani. Kävimme kasvattajani luona vierailulla ja taidan tietää syynkin. Yrittivät nimittäin siellä kahden ihmisen voimin leikata kynsiäni. Onneksi ne olivat kuluneet jo sopiviksi täällä Brysselin muhkuraisilla kaduilla. Ei tarvinnut kuin pari kynttä leikata. Yritin tietysti purra, mutta kasvattajalla oli hieman enemmän kokemusta kuin emännälläni. Huomasin siis pian, että puremisyritykset eivät kannata. Muuten oli kuin kotiin olisi tullut. Muistin kaikki ihmiset ja paikat kuin eilisen päivän. Sain telmiä muiden koirien kanssa ja isänikin oli mukana riehumassa. Äiti on sijoitettu johonkin perheesen, koska hän ei voi enää tehdä pentuja. Minulla oli oikein mukava ja touhuntäyteinen iltapäivä!
Kuulin myös, että emäntä ja kasvattaja sopivat koiranäyttelystä kesäkuussa. Pääsen siis kehään, kasvattaja lupasi esitellä minut. Olisipa hauskaa voittaa taas palkinto. Minulla on nimittäin jo yksi pokaali ja kunniakirja...
Matkustusmukavuus autossa nousi myös kertaheitolla tänään. Emäntä oli hommannut kuljetusboxin Suomen lentoa varten ja pisti sen pystyyn autoon. Oli ihan toista makoilla pehmoisella peitolla laatikossa kuin huojua auton istuimella turvavöihin köytettynä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti