Ranskanjyrsijäbulldoggi

Minulle on täällä Suomessa keksitty aivan uusi rotu. En olekaan enää ranskanbulldoggi vaan ranskanjyrsijäbulldoggi! En ole ihan varma pitäisikö minun olla imarreltu vai loukkaantunut tuosta nimestä. Arvaan kyllä mistä ihmiset sen keksivät. Minulla on nimittäin koko ajan ollut aivan vastustamattoman suuri halu jyrsiä kaikkea mahdollista. Mummolassa olen maistellut jokaista tuolinjalkaa, vanhasta tv-tuolista karhensin sen muovisen säätönupin, yritin syödä kengät mummon jalasta ja sen lisäksi mutustelin mattoja. Omassa lomapaikassamme olen iskenyt hampaani lehtikoriin, porrasaskelmiin, pirttikalustoon, sohvapöytään - tässä ihan muutama esimerkki. Metsästä löysin ihan itse mukavan puukalikan ja olen myös viime aikoina jyrsinyt sitä. Siitä tosin lähtee inhottavia tikkuja, joita joudun joskus hiukan kakistelemaan suustani. Tarttuvat tuonne kurkkuun jostain syystä. Lomalla on kuitenkin ollut mukavaa, enkä oikeastaan paljoa piittaa siitä olenko ranskis vai jyrsijäranskis. Kumpikin käy, kunhan vaan saan viettää lomaa oman perheen kanssa.