sunnuntai 30. tammikuuta 2011

No Comments

Onkohan meillä yhtään lukijaa, kun en ole aikoihin saanut mitään kommentteja. Kyllä nyt vähän kyrsii... Ja muutenkin elämä on ollut viime aikoina aika kovaa. En ole viikkohin päässyt metsään juoksemaan, kun emäntä on ollut jossain köhätaudissa. Onneksi nuo ihmisten räkätaudit eivät yleensä tartu koiriin - tai en minä ainakaan ole sairastunut, vaikka emäntä röhii ja köhii kotona kaikenpäivää. Lenkilläkään se ei ole oikein jaksanut käyttää. Onneksi on lapsen/koiranhoitaja, joka sentään on ollut vähän terveempi ja jaksanut viedä minua hieman pidemmillekin lenkeille. Sitä koira ihan turhautuu, jos ei saa liikuntaa. Sitten tekee mieli pureskella ihmisten kenkiä sun muuta niiden mielestä epäsopivaa. Onneksi olen kuitenkin tykästynyt sohvalla nukkumiseen. Siihen on nimittäin nyt ollut aikaa. Eilen emäntä sai kuitenkin jonkun tomeruuspuuskan. Ensin iltalenkillä se valitteli, ettei muka jaksa kävellä, mutta kotiin päästyä se terhistäytyi (ikävä kyllä!) ja vei minut kylpyammeeseen. Tiesin, mitä siitä seuraa. Yritin pakoon ja murisinkin, kun hän laittoi korvanpuhdistusainetta. Ai, että se tuntuu ärsyttävältä korvissa, mutta pakko oli kestää, kun ei kerta murinakaan tehonnut. Ja sitten alkoi pesu. Onko sitä ihan pakko tuntikausia lorottaa vettä päälleni ja naamaakin se yritti suihkuttaa. Eikö se tomppeli tajua, ettei se tunnu hyvältä. Kerran loikkasin pois ammeesta ja ravistelin turkkini kuivaksi kylpyhuoneen lattialla. Siitäkös emäntä riemastui. Minut napattiin syliin alta aikayksikön ja ennenkuin huomasinkaan, olin parin julman kuuloisen karjaisun saattelemana jälleen kylpyammessa. Siellä sitten seisoin kuin mikäkin pöhkö turkki märkänä. Se on jotenkin noloa seisoa ammeessa vettä valuvana toisten armoilla. Ei käy mun pirtaan! Täytyy tietysti myöntää, että lopputulos on yleensä aika hyvä - näytän entistäkin komeammalta ja tytöt varmasti tykkäisi, jos sellaisia olisi lähipiirissä. Pesun ja kuivauksen jälkeen sain taas mennä kaikessa rauhassa sohvalle lepäämään. Sain myös roppakaupalla pusuja ja haleja. Kelpasi muka pussailla, kun oli puhdas koira.
Lähdössä ulos pakkaseen tänä aamuna...

3 kommenttia:

  1. ihan takuulla on lukijoita! ainakin yksi. :D pakko käydä aina lukemassa kuulumiset ja ihailemassa bullaherraa <3 toivoen että tuommoisen saisi vielä itsellekin. kerrassaan hurmaava!

    VastaaPoista
  2. No kyllä siinä on pusuja ja haleja syytä antaakin kun tuollaisen kurjimuksen läpi joutuu! Melkein alkoi pelottaa, etteivät vaan omat ihmiseni käy täällä lukemassa ja saa mitään pesuideoita! En ymmärrä mikä ihmeen koiranpesuhinku noille ihmisille iskee aivan liian usein. Saatika, että laitetaan vielä KORVIIN jotakin möhnää! Yleensä itse yritän ehtiä pöydän alle niin nopeasti kuin vaain ikinä ehdin kun pieninkään kastuminen pesuhuone puolella uhkaa. Mutta ikävä kyllä, varsin usein olen joutunut myös toteamaan ettei tilanteeseen ole jätetty neuvotteluvaraa. Toivottavasti sait myös paljon herkkuja tuon koettelemuksen jälkeen!

    VastaaPoista
  3. Kiitos paljon kommenteistanne! Mukava huomata, että minulla on lukijoita. Se rohkaisee raportoimaan elämästäni aina kun vaan jaksan kirjoittaa tai yleensä edes pääsen tietokoneelle.

    VastaaPoista