Kevättä ilmassa

Heips taas kaikki ystäväni ja muut tuttavat! Minä en ole aikoihin päässyt koneen ääreen kertomaan ihanasta elämästäni, koska emäntä on ollut taas niin kiireinen. Se on ollut jo monta kuukautta ihan vaan remontin lumoissa. Olisi muuten parempi tulla hyvä siitä uudesta talosta - siihen tuntuu uppoavan ihan tolkuttomasti aikaa ja rahaa. Vielä ei ole sentään ainakaan minun ruokamenoistani jouduttu talon takia tinkimään. Se menisi kyllä jo ihan liian pitkälle:) Sen perusteella mitä olen tähän mennessä talolla käynyt, on rehellisesti todettava, etten oikein vielä tykkää siitä. Emäntä puolestaan näyttää suorastaan olevan rakastunut - siihen taloon nimittäin. Muuten en sen rakkausasioista tiedä mitään - eikä muuten omissanikaan ole kehumista. Vuosi sitten ensimmäisellä Suomen matkallani ihastuin aivan korviani myöten Roosa-nimiseen ranskistyttöön, mutta en ole sen jälkeen saanut häneen mitään yhteyttä (jos Roosa näet tämän, ota yhteyttä, en voi unohtaa sinua!). Kevät taitaa hiipia bulldoggikoirankin rintaan...ja onhan Brysselissä jo kevät. Kyllä minä sitten olen onnenhauva, kun saan vaan päivä toisensa jälkeen jäädä aamulla kotiin makoilemaan. Emäntä lähtee töihin ja pikkuisäntä kouluun. Eilen oli sitten toisella tavalla onnenpäivä - minut vietiin metsään juoksemaan. Ai, että minä nautin siitä. Emännän mukaan lähden irti päästyäni juoksemaan kuin tykinkuula. Hän valitteli myös, ettei saa minusta otettua kunnon kuvia. Kyllä se niitä yritti räpsia, mutta ei niistä kovin moni näyttänyt onnistuneen. Minä muka liikuin liian nopeasti. Ostakoon paremman kameran, joka tarkentaa nopeammin. Ei kai nyt näin sähäkkä koiranpoika jää odottelemaan, että emäntä saa kameranromunsa tarkentamaan. Siinähän joutuisi juoksemaan hidastusvaihteella, eikä se minunlaiseltani nopsajalkaiselta koiralta onnistu alkuunkaan. Kun lähdetään liikenteeseen, se on menoa ja meininkiä. Sohvalla makoilut on sitten erikseen ja kaikelle on oma aikansa.