Lumileikkejä mummolassa ja karkuretki

Uudenvuodenpäivänä sain leikkiä sydämeni kyllyydestä mummolan lumisella pihalla. Minua myös valokuvattiin koko ajan - sen verran mitä nyt vähän kuononpäätä näkyi lumihangesta. Pääsin myös luikahtamaan karkuun ilman rihman kiertämää, eli ilman kaulapantaa. Ah, mikä ihana vapaus!

Ryntäilin ympäriinsä isolla pihamaalla ja sain emännän käymään kuumana, kun en antanut kiinni. Minusta vaan oli ihan tuhottoman hauskaa loikata karkuun heti kun emännän käsi vähänkin ojentui minuun päin. Hän yritti syöttää minulle herkkuani HK:n sinistä ja saada minut sillä tavalla nalkkiin, mutta minäpä olen nopeampi. Reaktiot pelaavat - olen vielä nuori uros ja emäntä alkaa olla jo iäkkään puoleinen naisihminen. Ei hän kuitenkaan ihan fossiili ole, koska onnistui viimein nappaamaan minut (huomioni taisi herpaantua hetkeksi). Ei hän kyllä olisi saanut minua pysymään näpeissään ellei olisi suorastaan heittäytynyt päälleni. En uskonut, että emäntä sellaisiin suorituksiin enää yltää. Sen jälkeen hän näyttikin puistelevan lunta joka paikasta ja ihan kuin olisin nähnyt savukiehkuran nousevan päästä.

Ranskanbulldoggi viettää joulua Suomessa

Joulunvietto on sujunut Mikkelissä rauhalliseen malliin, ainakin meidän mummolassa. Siellä on tarjoiltu monia erilaisia ruokia - tosin lähinnä vain ihmisille. Minä olen saanut tyytyä paljolti vain perinteiseen koiranmuonaan. Tai kyllä mummo antaa minulle aika mukavasti herkkujakin. HK:n sinistä olen saanut ja hannatädinkakkuja. Ne ovat muuten aika makoisia. Kauraleipääkin mummo syötti minulle kädestä tänä aamuna. Hän ystävällisesti otti kuoren pois, ettei kova kuori tarttuisi kurkkuuni. Samalla sain vähän Oltermannia. Aika hyvin siis ruokapuoli hanskassa. Lahjapuolikin oli kelvollinen. Paras lelu ikinä on joulupukin tuoma röhkivä sika. Tosin puolen tunnin ankaran leikkimisen jälkeen sika ei enää röhkinytkään. Emäntä saa sen kyllä aina uudestaan ja uudestaan kuntoon. Sain myös jonkun hieman koiraa muistuttavan tonttu-ukon, jonka naaman purin rikki alta aikayksikön. Täytteet sen kun pöllysivät ulos. Sain myös ihan oman joulukuusen, jota voin järsiä. Sitä en ole vielä saanut rikki. Jostain kumman syystä minun lahjoistani suurin osa on hajosi heti. Ihmisten lahjat ovat kaikki vielä ehjiä, mitä nyt osa karamelleisa ja suklaasta on mennyt parempiin suihin. Enkä ikävä kyllä puhu nyt omasta suustani...
Lahjojen ja herkkujen lisäksi olen päässyt ulos leikkimään. Pakkanen paukkui ensin niin kovissa lukemissa, etten halunnut viipyä ulkona kovinkaan kauaa, vaikka minulla oli takki päällä. Joulupäivänä vähän lauhtui ja tapanina vielä lisää. Peuhasin lumessa antaumuksella, kierin ja pyörähtelin ihan koko rahan edestä. Ihaninta on se, että meillä on vielä touhukkaat kaksi viikkoa Suomen lomaa jäljellä. Minä niin tykkään lumesta...

Hyvää Joulua!

Haluan toivottaa kaikille uskollisille lukijoilleni oikein hyvää joulua! Olen matkustanut eilisillasta tähän aamuun kuljetuslaatikossa ensin lentokoneen ruumassa ja sitten vielä vuokra-auton takakontissa. Olimme perillä Suomen kodissa aamuviiden maissa. Kylläpä oli raskas matka! Odotin Suomeen tuloa innolla, mutta täälläpä onkin pahuksen kylmä. Minä olin Suomessa viimeiksi kesälomalla ja ero kesäloman ja tämän päivän lämpötilan välillä on emännän mukaan yli 60 astetta. Minusta se kuulostaa aika paljolta. Varmaan senkin takia ajoimme heti aamulla herättyämme paikalliseen Mustiin ja Mirriin vaateostoksille. Minulla on paikasta hieman ikäviä muistoja, koska siellä on aikaisemmin leikattu kynsiäni, enkä pidä kynnenleikkuusta lainkaan. En kyllä nytkään ollut innoissani mannekiininä toimimisesta, mutta aina se kynnenleikkuun voittaa. Jouduin kokeilemaan kolmea takkia ennen kuin sopiva löytyi - tai ei tuokaan minusta ole yhtään sopiva. Tunnen itseni ihan tytöksi se päällä. Takki päällä en edes osaa tehdä urospissaa... Kaiken lisäksi minulle ostettiin vielä punaiset fleece-tossut ulkoilua varten. Ihan kamalaa. Vitsi, jos kaverit näkisivät tai eräs Roosa, johon olen vähän ihastunut. Toisaalta, kylmä lumi menee ikävästi polkuanturoiden väliin ja suorastaan sattuu. Minulla on kuitenkin olosuhteisiin nähden kaikki oikein hyvin. Odotan huomenna joulupukkia, koska minullekin saattaa olla luvassa joitain lahjoja. Olen koko vuoden ollut niin kiltti koira!

Lunta ja joulun odotusta

Belgiassakin on taas lunta ja koko maa on ihan sekaisin. Lentokenttäkin on menossa kiinni päiväksi. Minä kuitenkin olen nauttinut oikein olan takaa. Minusta on maailman ihaninta päästä puistoon kierimään lumessa. Olen kehittänyt erityisen tavan liikkua eteenpäin lumessa. Laitan pään maahan ja kuljen kovaa kyytiä pylly pystyssä. Maistelen myös mielelläni lumen eri aromeja, yritän tutkia onko lumi samanmakuista joka paikassa. On minulla pieniä ongelmiakin lumen suhteen. Jostain syystä takatassujen sisälle pakkautuu inhottavia paakkuja, jotka sattuvat. Silloin pitää nostaa käpälä ylös maasta ja uikuttaa sydäntäsärkevästi. Emäntä auttaa ja sitten taas mennään. Koirille on kuulema olemassa kenkiäkin ja olen ihan vakavasti alkanut miettiä olisiko pyydettävä emäntää hankkimaan sellaiset jostain. Sen olen kuullut, että minulla aiotaan ostaa takki. Se on kyllä takuulla tosi epämukava. Minulla on Suomen kodissa jo joku villapaidan tapainen, joka on kaikkea muuta kuin mukava päällä. Kaiken lisäksi näytän mielestäni ihan hassulta raidallinen villapaita päällä.
Belgia menee siis ihan sekaisin, kun tulee muutama sentti lunta. Lentokentältä on loppunut jäänestoaine, joten meidänkin Suomeen tulo tuntuu olevan epävarmaa. Emäntä vaikuttaa olevan asian vuoksi hieman hermostunut. Ei minuakaan huvittaisi jäädä kentälle kuljetuslaatikossa tuntikausiksi odottamaan. Lentoa varten on jo valmistauduttu tänään käymällä eläinlääkärissä. Sain taas pistoksen nahkaani ja lääkäri ropeloi minua eri puolilta muka tarkistaakseen olenko lentokunnossa - miksen olisi! Kai sen nyt olisi nähnyt ilman mitään tutkimuksiakin. Ja miksi joka ikinen kerta Suomeen mennessä joutuu ottamaan tuon saman matopiikin. Saanen huomauttaa Suomen viranomaisille, että minulla ei ole mitään matoja. Kai minä itse tietäisin, jos mahassani asuisi jotain ylimääräisiä alivuokralaisia. Ugh! Olen puhunut. Nyt järsimään luuta ja ottamaan nojatuoliin tirsat kaiken ulkona riehumisen jälkeen.

Ranskis inhoaa vesisadetta

Säätilojen raportointi Brysselistä jatkuu. Minä olen nyt kyllä ihan hirveän pettynyt. Eilen iltalenkillä huomasin jo, että oli alkanut sadella vettä. Ja tuo kauheus oli jatkunut läpi yön. Aamulla puisto oli kuin luistinrata ja emäntä kaipaili jalkaansa kenkien sijaan luistimia. Minä en niitä kyllä halua. Kaikkein parhaiten pysyn pystyssä ihan omilla tassuilla. Minä en ymmärrä tätä Belgian säätä. Ensin annetaan ymmärtää, että nyt se ihana talvikeli alkaa ja sitten tuleekin vettä kuin saavista kaataen ja vie pois kaiken lumen. Jos mokoma jatkuu, en kyllä halua kuonoani juurikaan työntää ulos tänään. Koirakouluakin olisi ollut aamulla, mutta emme lähteneet sinne moisessa säässä.
Olen kuitenkin nyt kuullut emännän puheista sen verran, että minäkin pääsen täällä kertaa Suomeen lomalle jouluksi. Syyslomaksi mokomat jättivät minut yksin tänne Brysseliin. Tai enhän minä tietenkään ihan yksin ollut. Olin omassa kodissani erittäin pätevän ja hyvän hoitajan hoivissa. Mutta silti. Emäntä ja isäntä jättivät minut ja lähtivät itse lomalle viikoksi. Olin siitä niin katkera, että pissailin sinne tänne koko seuraavan viikon sen jälkeen kun perheeni oli kotiutunut. Pitäähän sitä jotenkin heille osoittaa, että tykkäsin kyttyrää. Emännän mielestä pahin mielenosoitukseni oli se kun pissasin hänen sänkyynsä. Itsekin ihmettelin, että kuinka minä sellaista uskalsin tehdä. Otti vaan niin päähän, mutta niin näytti ottavan emäntääkin. Hän huusi kuin palosireeni... Tuo viimeisin ja pahin mielenosoitus olisi ehkä kannattanut jättää väliin, koska emäntä päätti sen jälkeen, etten enää pääsekään viikonloppuaamuina vierailemaan hänen sängyssään. Sitä jään vähän kaipaamaan. Oli niin mukava viikonloppuisin pötkötellä emännän kainalossa ennen kuin nousimme kaikki ylös. Nyt ovi pysyy minulta kiinni. Nyyh!

Ranskis nauttii lumesta

Lumi on satanut myös tänne Brysseliin. Sitä on jo muutama sentti ja koko ajan tulee lisää. Bulldoggipoika ihan innostuu moisesta. On niin mukava mennä lenkille kun saa telmiä lumessa monta kertaa päivässä. Lempipuuhaani on pylly pystyssä ja kaula maassa viilettäminen. Mamma luulee, että minua kutittaa kaulasta, mutta minähän vaan nautin lumen ihanasta viileydestä ja samalla puhdistaudun. Näin kun peseydyn ei varmaan tarvitse lähiaikoina mennä inhottavaan ja ikävään suihkuun. Siellä nimittäin kastuu ihan liian märäksi. Lumipesu on paljon sopivampi meille koirille.

Taloprojekti ja koirakoulun musta lammas

Minä en ole enää aikoihin päässyt kirjoittamaan blogiani, koska tarvitsen siihen emännän ystävällistä avustusta. Jos alan omilla tassuillani takoa tietokonetta, tulee pelkkää sotkua. Tietokonetta ei ole selvästikään tarkoitettu meille, joilla on tassut. Ja emäntä on ollut aivan liian kiinni taloprojektinsa kanssa. Olemme kuulemma ostaneet talon - osaksi minunkin takiani. Minun pitää kuulema päästä omalle pihalle ulkoilemaan. Olisi minulle tämä lähipuistokin kelvannut, mutta kun kerran emäntä haluaa talon, en kai minä ajatusta voi alkaa vastustaa. Olen päässyt käymään talolla joitakin kertoja, mutta en jostain syystä oikein tunne oloani kotoiseksi siellä. Minusta tulee ihan rauhaton ja riehun ympäriinsä. Erityisen hauskaa on juosta paikoissa, joissa on paljon pölyä. Se mukavasti kutittelee nenää ja värjää turkin vaaleaksi. Kerran löysin puutarhasta jonkun ihanan hajun ja kieriskelin siinä. Kylläpä emäntä nosti siitä melkoisen haloon. Haisin muka niin pahalle, että minut piti panna kuljetuslaatikossa auton peräkonttiin ja kotona minut kuljetettiin pikalähetyksenä kylpyyn. Sinne meni hyvä pyöriskely ja hajun löytäminen ihan kankkulan kaivoon. Emäntä hieroi minuun shampoota niin että meinasin hukkua vaahtopilveen. Talo ei ole vielä mikään koti kun ei siellä ole huonekalujakaan ja siellä on paljon portaita, joista en tykkää muuten yhtään. Ehkä siitä sitten tulee enemmän koti kun omat tavarat siirretään sinne ja omat kodin hajut tulevat sinne mukaan.
Olen myös aktiivisesti käynyt koirakoulussa tänä syksynä. Taidan kuitenkin olla koulun musta lammas. Muut ovat aina niin rauhallisia minuun verrattuna ja tekevät tehtävät hillitysti. Minä en vaan saa itseäni rauhoitettua, kouhotan ja puuskutan, koska käyn niin kuumana kaikkien muiden koirien läsnäolon takia. Minulla on varmaan AHDH tai sitten kaikilla ranskiksilla on. Koirakoulun opettaja nimittäin sanoi, että siellä oli ennen minua ollut toinen ranskis, joka oli ihan samanlainen kouhottaja kun minäkin. Lohduttavaa, en siis ole epänormaali, vaikka koirakoulun tehtävät eivät voisi vähempää kiinnostaa. Minua kiinnostaa vain tutustuminen muihin koirakavereihin. Kerran siellä oli mukana englanninbulldoggi, josta tuli heti paras koulukaverini. Harmi, että sitä ei ole nyt pariin kertaan näkynyt, koska meillä synkkasi heti kun näimme toisemme.