Saunakoira Inffe

Suomen loma on sujunut oikein hienosti. Olen herkutellut paljon ja uusi ihastukseni on saunassa makoilu, kuten jo aikaisemmin vähän vihjailin. Olen todella tykästynyt saunaan. Makaan alimmalla penkillä ja nautin. Kuvia varten nousin kuitenkin myös vähän ylemmäksi poseeraamaan...
Olen myös nauttinut lumesta. Hanki kantoi minua loman alussa, mutta nyt se upottaa jo ikävästi. Olenkohan syönyt liikaa herkkuja - ehkä kuitenkin syynä on ilman lämpeneminen... Laitan mukaan pari kuvaa, että uskotte minun olleen oikeasti saunassa.

Onko Mikkeliin mänijöitä?

Bussi lähti justiinsa ja minä pelkäsin jääväni kyydistä. Siksi minulla oli eilen Helsinki-Vantaan lentoasemalla niin julmettu kiire päästä bussiin, että meinasi pari ihmistä jäädä suorastaan jalkoihin. Olipa se matka... mutta nyt olemme koko poppoo turvallisesti Suomen kodissa. Eilen illalla matkustin taas viihtyisässä (huomaa pieni ivallinen sävy!) kuljetuslaatikossani lentokoneen ruumassa Suomeen. Lentokentällä lorvimme pari tuntia päästäksemme matkustamaan tupaten täydessä bussissa reilut paristaa kilometria. Bussi oli niin täynnä rojua, että osa matkustajien tavaroista piti ottaa bussin sisälle. Kuulin, ettei se olisi ihan laillista ja minua vähän pelotti. Onneksi itse olin turvassa bussin takaosassa emännän jaloissa niin, etten minä ainakaan olisi matkalaukkuja saanut niskaani, jos jotain olisi sattunut. En suostu toista kertaa moisella bussilla matkustamaan. Ensi kerralla tulen vaatimaan, että vuokraamme auton. Joku taso se sentään pitäisi meidänkin perheessämme olla. Jos ihmiset eivät sitä ala ymmärtää, minun on pidettävä huolta asiasta.
Olen muuten viime aikoina saanut kuulla useammankin kerran hyvin ikäviä kommentteja siitä, että muka haisisin pahalle ja olisin jossain määrin likainen. Olen kuullut puhuttavan "koirapyykistä" useammankin kerran, mutta emännällä ei ole ollut aikaa tai intoa antaa minulle suihkua. Tänään hän sitten raahasi minut kanssaan saunaan ja suihkuun. Suihku ja korvien putsaus oli yhtä ikävää kuin ennenkin, mutta koettelemuksen jälkeen sain lekotella hetken saunan alalauteella ja itse asiassa nautin siitä kovasti. Suikun jälkeen turkki alkaa mukavasti kuivua lämpimässä saunassa. Nyt on kivan raukea olo lötkötellä sohvalla ja nauttia elämästä. HK:n sinistä jos vielä voisitte kiikuttaa tänne päin, niin elämä alkaisi olla jopa suorastaan täydellistä. Ja sitten joku mukava ranskistypykkäkin olisi kiva saada seuraksi - mutta se taitaa olla jo liikaa vaadittu :)

Uusimmat kuulumiset Belgiasta!

Terve taas! Aika mennä hurahtaa ihan siivillä. Minä vietän ihania koiranpäiviä ja perhe käy töissä ja koulussa. Uudessa kodissa on oikeastaan aika kivaa. Meillä on puutarhakin, jossa saan aina välillä ottaa kunnon spurtit. Välillä ryntään ajamaan naapuruston kissoja loitommalle. Ne kun ovat mokomat ottaneet puutarhamme yleiseksi WC:ksi. Emme tykkää! Mutta juttu juontaa varmaan juurensa siitä, että meidän talomme oli ennen meitä vuosikausia tyhjillään. Entiset omistajat eivät osanneet päättää mitä tehdä. Onneksi päättivät sitten myydä meille :) Täällä oli välillä talvinen sää ja sain nauttia lumesta. Nyt lumet ovat sulaneet jo viikkoja sitten ja vettä tulee vähintään joka toinen päivä. Turkki kastuu ikävästi!
Ystävänpäivän kunniaksi sain isoakin isomman hampurilaisen, josta laitan kuvan tähän liitteeksi. Valitettavasti se oli vain muovista tehty, mutta aika aidon näköinen silti. Purin siitä salaatinlehdet jo pois ja sain sivulle mukavat reiät. Vinkunaa en onneksi vielä saanut loppumaan.
Olen kuullut, että pääsiäisen aikaan pääsemme taas kaikki Suomessa käymään. Mukavaa! Eikä se lentomatkakaan hullumpi ole tälläiselle kokeneelle matkalaiselle. Kevättä ja lomaa odotellen! Yritän bloggailla vähän aktiivisemmin tästä lähtien...

Joululomalla Suomessa

Sadetta, loskaa ja luntakin - siitä on tämän talven joululoma tehty. Ja on siinä mukavana lisänä mummolan herkutkin. Hanna-tädin kakkuja ja pipareita, HK:n sinistä ynnä muuta herkkua on tullut popsittua taas oikein olan takaa. Jouluretki alkoi lentomatkalla Brysselistä Helsinkiin, siitä tulimme bussilla Lahteen ja sieltä mummo ja pappa hakivat meidät autolla tänne Suomen kotiin. Joulu vietettiin mummolassa, jossa pappa vie minua kiitettävästi ulos. Olen tutkinut ison tontin joka kulman ja merkannut sen niin tarkasti kuin vain voin. Se on nyt yksinomaan minun reviiriäni. Muilta koirilta on pääsy kielletty! Lunta on tullut sen verran, että voin kieriä siinä ja mennä eteenpäin pylly pystyssä ja pää alhaalla. Se on hauska tapa edetä lumessa, tehdä siihen kuvioita ja puhdistaa samalla turkkia. Eipä tarvitse mennä märkään suihkuun. Lumipesu on minusta huomattavasti miellyttävämpi kuin vesipesu...
Uusi vuosikin sujui minulta oikein mallikkaasti. En pelkää raketteja sitten yhtään tippaa. Ihmettelen vaan sitä, miksi on pakko päästellä sellaisia hirveitä paukkuja koko ajan. Emäntä otti minut mukaan keskiyöllä ilotulitusta katsomaan ja kylläpä siellä oli meteli. Ensi vuonna otan tosin ehkä kuulosuojaimet mukaan. Onkohan mitään koiralle sopivaa mallia?! Minua tietysti ihailtiin silläkin reissulla. Joku sanoi, että onpa siisti koira ja joku toinen sanoi haluavansa kanssa minunlaiseni koiran :)
Tämän tekstin kirjoitin muuten jo joululomalla, mutta emännän ketkale ei ole muistanut julkaista sitä. Väitti muka halunneensa mukaan jotain valokuvia, joita ei sitten ryökäle koskaan saanut ladattua kamerastaan tietokoneelle. Pitää varmaan itse mennä tietokonekurssille. Tai kyllä minä uskoakseni osaisin tietokonetta käyttää ilman kurssejakin - me bulldogithan emme tunnetusti ole mitään eilisen teeren poikia! Pitää varmaan ensi tilassa harjoitella emännän koneella sillä aikaa kun se menee niihin töihinsä ja jättää minut yksin kotiin taloa vartioimaan.

Syksyä ilmassa

Heippa kaikki!
Olemme taas koko konkkaronkka siirtyneet Brysseliin - tai itse asiassa, jos tarkkoja ollaan, niin en asukaan enää Brysselissä, vaan Zaventemissa... En silti rupea blogin nimeä muuttamaan. Olen paremmin kartalla, kun kaikki luulette minun olevan Brysselissä. Tämä on sitäpaitsi kyllä oikeastaan Brysseliä, koska ei meiltä ole kuin viitisen kilometriä keskustaan. Brysselin alueen rakenne on kummallinen ja koostuu miljoonasta eri kunnasta, mutta en minä jaksa siitä välittää :) Minulle on tärkeintä, että on ruokaa ja saa ottaa torkut aina välillä väsymyksen iskiessä. Ulos pitää tietysti myös päästä maailman tuulia haistelemaan. Nyt on tosin muutamana päivänä ulkoilut olleet aika minimissä, kun on satanut vettä. Minä en sitten yhtään tykkää mennä sateessa ulos, koska turkkini kastuu ikävästi. Pakkohan sitä tosin on edes hetkeksi uskaltautua välillä. Emäntä ei tykkää jos lirittelen sisälle, puhumattakaan siitä, että vääntäisin isot hädät sisälle. Siitä vasta riemu ratkeaisi. Uusi kotikin on ihan mukava nyt kun pikkuhiljaa alan tottua. Olohuoneeseen en tosin enää saa jäädä yöksi tai edes työpäivän ajaksi nukkumaan. Joudun katselemaan kaihoisasti sohvalle omalta petiltä, joka on olohuoneen lasioven lähellä. Ei sen puoleen, jos oikeasti haluaisin olohuoneeseen, saisin kyllä oven itsekin auki. Olen nyt toistaiseksi kuitenkin antanut olla - perherauhan vuoksi. Emäntä on uskomattoman tarkka, kun kaikki on uutta. Uutta sohvaa sillä ei tosin vielä ole ollut varaa ostaa...

Ulkoa tultua on mukavaa lämmitellä saalin sisällä

Me bulldogit osaamme todella nauttia elostamme ja olostamme... tässä hyvin tyypillinen bulldogin lepoasento. Pistäkää paremmaksi, jos uskallatte!

Synttärisankari Inffe

Minä saavutin sunnuntaina 21.8.kahden vuoden korkean iän. Kyllä nyt tuntuu niin aikuiselta, että oksat pois. Emäntä puhui jotain pahimmasta murrosiästä, koska ihmisen iässä olisin 14-vuotias. Synttäriä juhlistettiin taas kuten viimekin vuonna käymällä koiranäyttelyssä. Ehkä parempiakin synttärinviettotapoja saattaisi löytyä, mutta minkäs voit kun emäntä ilmoittaa minut aina näyttelyyn juuri silloin. Tällä kertaa olimme Heinolassa kanadalaisen tuomarin arvioitavana. Ei taas ollut herra tuomarilla oikein hanskassa tuo koirien hampaiden katsominen. Minun piti oikein murista hänelle, niin huonosti hän minua otti kuonosta kiinni. Tällä kertaa en kuitenkaan saanut ruskeaa nauhaa. Olisi ehkä pitänyt murista vielä enemmän ja tehostaa tyytymättömyyttäni vaikkapa pienellä leikkisällä puraisulla. Olispa ukko oppinut olemaan... Murinastani huolimatta hän arvioi minut erittäin hyväksi. Edellisenä päivänä olin saanut erinomaisen Kouvolassa. Niin sitä vaan päivässä koiranpoika muuttuu - en kyllä itse ymmärrä mitä minulle päivässä voi tapahtua! Seuraavassa vähän Kouvolan mallia siitä, miten koiran hampaat katsotaan ilman murinoita:

Kun kotiuduimme Heinolasta, emäntä pisti pirskeet pystyyn. Minulle tehtiin kakku ja kutsuttiin oikein vieraitakin. Tosin koiravieraita ei ollut yhtään. Kakku oli herkullista. Sain lahjojakin monta kappaletta. Oli muuten aika mukava päivä eikä se näyttelykään huonompi paikka ollut. Sieltä minulle ostettiin niitä lahjoja. Siellä oli muuten taas hurmaava nuori neiti, nimeltään Hilma. Ai, että ihastuin häneen. Muitakin kiinnostuneita oli, mutta varasin Hilman heti itselleni ja karkotin muut ihailijat tiehensä. En tiedä milloin näemme seuraavan kerran. Emme kuulema ole menossa näyttelyihin enää tämän Suomi-loman aikana.

Särkänniemeen, Särkänniemeen...

Lomaterveiset kiireiseltä bulldoggiherralta! Olen nautiskellut olostani pääasiassa Savonmaalla, mutta viikonloppuna pääsin minäkin reissuun. Isäntäväki on käynyt kyllä kulkemassa jossain päin Suomea ilman minua. Nyt oli kuitenkin kyseessä A-luokan matka, koska minä pääsin mukaan. Lähdimme kotoa lauantai-iltana saunan ja suihkun jälkeen. Kastuin taas ihan likomäräksi, koska muka tarvitsin pesua. Olen täysin eri mieltä, mutta eipä kukaan välittänyt minun mielipiteestäni yhtään mitään. Pistettiin vaan suihkuun ja shampoot turkkiin. Silmiinkin meni sitä kamalaa mönjää. Kaikki tämä koiranäyttelyn takia. Joka tapauksessa pesukidutuksen jälkeen koko poppoomme lastautui autoon ja alkoi matka kohti Aapiskukkoa. Siellä yövyimme hotellissa, jonne koiratkin olivat lisämaksusta tervetulleita. Ihan oli kelvollinen paikka ja voin suositella tätä paikkaa koirakavereilleni. Minulle ei kylläkään ollut varattu omaa sänkyä, vaan jouduin nukkumaan kotoa tuodun viltin päällä lattialla. Se oli pienoinen miinus. Koirien hintaan ei myöskään kuulunut aamupala. Emäntä ystävällisesti salakuljetti minulle pari nakkia aamupalaksi. Sunnuntaiaamuna melko aikaisin lähdimme kohti Valkeakoskea, jossa minulla oli näyttely. Selviydyin mielestäni oikein mallikkaasti ja tuomari osasi jopa katsoa hampaani. Taitava mies! Hän antoi minulle hienot arvostelut, mutta kehtasi väittää selkääni liian pitkäksi ja häntääni taas liian lyhyeksi. Suorastaan loukkaannuin moisesta. Ensin kehutaan sinisen nauhan edestä ja sitten lopuksi lyödään puukolla selkään. En tykkää :(
Näyttely oli nopeasti hoidettu, vaikka katsoimme kaikki ranskikset. Siellä oli muuten paljon aivan superihania tyttöjä... ja muitakin mukavia koirakavereita.
Näyttelyn jälkeen suuntasimme Tampereelle huvipuistoon. Minä pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Särkänniemeen. Kylläpä siellä huudettiin kovasti. Olin aika tohkeissani ja kiskoin taluttimen päässä niin kovaa, että emäntä uhkasi laittaa minut tornadoon rauhoittumaan. En kuitenkaan päässyt yhteenkään laitteeseen. Sanoisin, että tuo on pienoista syrjintää, mutta pääasia, että sentään pääsin huvipaikkaan sisälle. Siellä oli paljon mielenkiintoista nähtävää ja sain paljon ansaitsemaani huomiota. Monet taputtivat minua ja juttelivat kanssani. Eräs mukava rouvashenkilö tarjosi jopa jäätelöä minulle. Huvittelimme muutaman tunnin tai siis ihmiset kävivät vuorotellen laitteissa. Sen jälkeen menimme hakemaan ruokaa, joka kuulema minun takiani piti syödä puiston penkillä. Suomessa kun ei olla niin valistuneita kuin Belgiassa, jossa koirat sentään yleensä pääsevät ravintolaan. Täällä on kuulema turha edes yritää. Emäntä haki siis suosiolla ruuat mukaan Tampereen vanhimmasta ja kuuluisimmasta pizzeriasta. Illalla palasimme Suomen kotiin monta kokemusta rikkaampana.

Emäntä muuten ei tykkää kännykästään ja antoi sen minulle puruleluksi, mutta muutti kuitenkin mieltään ja otti sen takaisin. Höh, sanon minä!